Lukija, joka katselee tällaista otsikkoa, voi ruveta epäilemään, että tässä esitetään joitakin algebran tapaisia matemaattisia laskuja. Kaukana siitä! Algebra on koko elinaikani ollut kaikista koulussa opetetuista aineista se, jota vähimmin olen harrastanut. Siitä saakka kun ylioppilastutkinnon sain suoritetuksi, en ole sitä ainetta vähääkään tarvinnut ja olen kuitenkin koko ikäni hyvin tullut toimeen tavallisella luvunlaskulla.
Otsikossa merkityt kirjaimet ovat lyhennyksiä niistä ylioppilasyhdistysten nimistä, joita oli olemassa muutamia vuosikymmeniä takaperin, mutta jotka nyt ovat kohta unholaan vaipuneet, sillä niitä ei ole enää olemassa muualla kuin vanhojen muistossa. Sen lisäksi joissakuissa vanhoissa papereissa.
Niitä Ranskan vallankumouksen aikuisia seurustelu- ja keskusteluyhdistyksiä, jotka olivat hyväksyneet itsellensä noudatettaviksi säännöt, ja kokivat toimillansa edistää säännöissä määrättyjä pyrkimyksiä ja päämääriä, nimitettiin aikoinansa club'eiksi. Tuon englantilaisen sanan ääntäminen ja yhdennäköisyys ruotsalaisen klubba-sanan kanssa sai jonkun suomalaisen urhoollisesti suomentamaan club-sanan nuijaksi, vaikka sillä sanalla ei ole kaukaisintakaan yhteyttä nuijan eli kurikan kanssa, jota käytetään raskaana lyömä-aseena. Kun ei osattu sopivampaa nimeä keksiä, niin ruvettiin käyttämään nimitystä »Suomalainen Nuija» siitä suomenmielisten ylioppilaitten yhdistyksestä eli kerhosta, kuten sana tätä nykyä suomennetaan, joka vuodesta 1876 alkaen perustettiin Helsingissä ylioppilaitten kesken suomalaisten rientoja keskustelujen kautta selvittelemään, niitä rahalla ja työllä avustamaan. Suomalainen Nuija, jonka nimi sanomalehti-ilmoituksissa lyhennettiin S. N., oli yhdistys, johon jäseneksi otettiin yliopiston jäsen eli civis academicus mistä osakunnasta hyvänsä, olipa hän nuorempi tai vanhempi, ylioppilas, maisteri tai tohtori, kun hän vain noudatti Suomalaisen Nuijan sääntöjä ja hyväksyi sen toiminnan.
Alkuvuosina Suomalaisen Nuijan toiminta rajoittui etupäässä helppotajuisten luentojen pitämiseen ja niitten kustantamiseen. Vanhemmat ylioppilaat, jotka olivat tarpeeksi monta lukuvuotta kuunnelleet luentoja yliopistossa, asettuivat usein asumaan rautatien läheisyyteen maaseudulle, lukivat siellä kertauksina oppikurssejansa ja kävivät Helsingissä suorittamassa asianomaisen professorin luona tutkintoja yksityisissä aineissa. Pääkaupungissa käydessään he usein tovereillensa kertoivat, mitä epäkohtia he olivat huomanneet niillä seuduilla, jossa he asuivat. Tämä aiheutti, että toverit tahtoivat epäkohtia korjata valistavilla esitelmillä. Sillä tavoin ylioppilaskunnan jäsenet kokivat palvella kotimaata valistamalla sen kansan takapajulle jäänyttä osaa. Niissä kyläkunnissa, jotka olivat rautatien läheisyydessä Helsingin ja Hämeenlinnan väliseuduilla, Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä pidettiin esitelmiä hyvin monenlaisista aineista. Teoloogit esitelmöivät etupäässä hengellisistä aineista, muut ylioppilaat muista kuten maantieteellisistä löytöretkistä, historiasta, uusista laeista ja asetuksista, jopa kielikysymyksestä ja kouluoloistakin. Luentoaineen valinta oli vapaa jokaiselle luennoitsijalle ja Suomalainen Nuija maksoi hänen matkakulunsa, rautatiepiletin edes ja takaisin lähimmälle asemalle; mutta palkkiota luennon valmistamisesta ei maksettu.
Suomalaisen Nuijan miehet olivat jäykkiä mielipiteissään ja taipumattomia kuin Nuijasodan miehet aikoinaan. Sellaista mielialaa koetettiin aina ylläpitää kaikissa tilaisuuksissa ja kaikilla rehellisillä ja puhtailla keinoilla. Mieliä innostamaan sepitti Vaasan marssin nuottiin, v. 1878 ylioppilaaksi tullut Kaarle Albert Grönqvist suomalaiset sanat:
»Jos sydän sulla puhdas on,
ja mieli vakaa, pelvoton,
niin yhdy meihin, tänne jää
ja pyhä vanno vala tää:
Tää Suomenmaa
mun toimen' saa.
Sen eestä vaan
mä ainiaan
teen työtä saakka kuolemaan.
Sä punaiseksi sanotaan,
Et veretön sä olekaan;
kun elonvoima uhkuaa,
se poskiasi punottaa.
Ken veltto ois
se jääköön pois;
Ken luja on
Se taistohon,
se lippuamme seuratkoon!
Muttä jos sa meidän miesi oot
Kaikk' epäilykset poistukoot.
Sull' ylin Suomen kieli on,
sen rinnall' muu on arvoton.
Siis vanno näin:
Ain' eteenpäin
Ei oikeaan
ei vasempaan
Vaan eteen eestä Suomenmaan!»
Suomalaisen Nuijan miehet tutustuivat suurella ihastuksella tähän lauluun ja sitä laulettiin sangen usein. Mutta tyynesti ajattelevia oli paljon, jotka eivät hyväksyneet jokaista sanaa tuossa laulussa. Toiset sitävastoin omaksuivat sen sitä innokkaammin, ja siitä tulikin lopulta nimenomaan heidän laulunsa: se ei olekaan tunnettu Suomalaisen Nuijan, vaan K. P. T:n marssin nimellä.
Intomielinen Lauri Kivekäs esiintyi Suomalaisessa Nuijassa lietsoen hellittämättä tulisilla puheillansa suomenmielisiä, mutta samalla joskus johtaen heitä päätöksiin ja tekoihin, jotka maltillisempien mielestä olivat vahingollisia. Sillä muutamat teot olivat omiansa hajoittamaan ylioppilaskunnan eri ryhmiin, jotka entistä kiukkuisemmin taistelivat toisiaan vastaan.