Nämä vastasyyt esitettiin Kivekkään puuhien torjumiseksi. Mutta itsepäinen agitaattori ei tahtonut kuullakaan järkisyitä, vaan hän ja hänen kiihoittamansa nuorisolauma äänestivät uusmaalaisten karkoittamista lukuyhdistyksestä. Nämä intoilijat eivät kuitenkaan saavuttaneet enemmistöä lopullisessa äänestyksessä, sillä heitä vastassa oli ensiksikin järkähtämätön ruotsalainen puolue länsisuomalaisista, pohjalaisista, viipurilaisista ja tietysti uusmaalaisista sekä maltilliset hämäläiset, savokarjalaiset ja muistakin osakunnista ne, jotka eivät antaneet liiallisen innostuksen viedä järkeänsä harhaan.
Se tappio, minkä Kivekkään innoittama joukko äänestyksessä kärsi, harmitti etenkin häntä itseään, mutta myös niitä suomenmielisiä, jotka häntä sokeasti seurasivat. Ja he alkoivat purkaa suuttumustansa puoluetovereita vastaan, jotka muka olivat pettäneet suomalaisuuden asian, kun eivät äänestäneet uusmaalaisia karkoitettaviksi Akadeemisesta lukuyhdistyksestä. Kivekäs oli siinä määrin älykäs, ettei hän omaa auktoriteettiaan pannut alttiiksi, vaikka hän oli johtanutkin asian päin männikköön. Kun hän oli jonkun ehdotuksen tehnyt, niin hän puheenjohtajana antoi äänestää asiasta, ja päätöksestä hän aina puhui, ikäänkuin se ei olisi mikään hänen muille tyrkyttämä mielipiteensä, vaan: »hyvät herrat! sehän on teidän oma, vakaan harkitsemisen jälkeen tekemä päätöksenne!» Väärällekin polulle ohjattu lauma harvoin myöntää olevansa nenästä vedetty, sehän olisi oman minuuden kieltämistä, ja se pysyy jyrkästi siinä, mitä on päätetty, ettei sitä voisi verrata häilyväiseen ruohonkorteen, joka taipuu jokaisen tuulen mukaan. Laulun säkeet
Ken veltto ois
se jääköön pois;
ken luja on
se taistohon,
se lippuamme seuratkoon!
oli letkaus niille suomenmielisille, jotka eivät sokeasti seuranneet Lauri Kivekkään johtoa, vaan uskalsivat ajatella toisella tavalla kuin hän.
Innokkaimmat ja uskollisimmat kannattajat Lauri Kivekkäällä oli oman osakuntansa pohjalaisten keskuudessa, jotka ummistivat silmänsä hänen virheilleen ja tulisella innolla seurasivat hänen impulsivisia, eteenpäin hyökkääviä hankkeitaan. Jos joku raskaampi moite julkisesti kohtasi Kivekästä, niin tietysti hänen aatetoverinsa ryhtyivät häntä kaikin voimin puolustamaan ja tekivät asian yhteiseksi, heitäkin koskevaksi. Ja yhteisillä voimilla oli helpompi torjua moite, kuin jos Kivekäs yksin olisi jäänyt puolustautumaan, sillä hänen kiivas luonteensa helposti vei hänet harhaan. Sen päämäärän, johon hän pyrki ja tahtoi muitakin johtaa, hän määritteli sanoilla Koko Programmi Toimeen. Hänen toivonsa oli saada suomenkieli ja suomalaisuus niin täydelliseen valtaan, ettei ruotsalaisuudesta jäisi jälkeäkään tässä maassa. Ja keinot, millä tämä saavutettaisiin, saisivat olla jyrkät ja vaikka väkivaltaisetkin. Itse hän tosin ei väkivaltaa saarnannut, vaikka hän usein olikin häikäilemätön, mutta hänen lippuansa seuraavat miehet eivät peittäneet aikeitansa eikä keinojansa.
Lauri Kivekkään syyksi pääasiallisesti on luettava, että suomenmielinen osa ylioppilaskunnassa hajaantui kahteen ryhmään, maltillisiin nuijalaisiin ja kiivastelijoihin, joiden etupäässä olivat Kivekäs, Jonas Castrén ja moniaat muut. Kivekkään usein uudistettu vaatimus: »koko programmi toimeen», joka lyhennettynä merkittiin K. P. T., aiheutti väittelyjä ja erimielisyyksiä, kunnes selvä pesäero syntyi ryhmien välille.
Ilman kiivastelijoita jonkun uuden aatteen kannattajat saavutettuaan jonkun verran menestystä usein veltostuvat sekä vaatimuksissaan että työssään. Siltä näkökannalta katsottuna voidaan pitää K. P. T. -yhdistystä tarpeellisena, suomalaista puoluetta hereillä pitävänä, meluavana ryhmänä. Mutta K. P. T:n jäsenet menivät liiallisuuksiin, jotka eivät ole puolustettavissa. Kun senaattori Snellman 12. toukokuuta 1881 täytti 75 vuotta, niin suomalainen puolue Helsingissä kunnioitti häntä niin juhlallisesti kuin taisi. Hänen entiset oppilaansa, vanhat professorit ja tohtorit y. m. julkaisivat hänen kunniaksensa albumin, jossa etevimmät kynänkäyttäjät julkaisivat kirjoituksia Snellmanin työn merkityksestä. Ylioppilaskunnan enimmistö toimeenpani hänen kunniaksensa juhlan ylioppilastalossa ja siihen ottivat osaa vanhatkin herrat, jotka eivät enää kuuluneet ylioppilaskuntaan. Samaa tilaisuutta varten ylioppilaskunta teetti uuden rintakuvan Snellmanista, 3 kertaa luonnollista kokoa suuremman, ja ylioppilaskunnan nimessä julkaistiin albumi Snellmanin kunniaksi.
Albumi-toimikunnassa oli Lauri Kivekäs toimeliaimpia jäseniä. Hän oli hankkinut Snellmanin valokuvan, antanut monistaa sen kivipainossa ja Snellmanin kuva oli sijoitettu ensimmäiselle sivulle alkulehden edelle. Mutta kansilehden yläsyrjään Kivekäs painatti huomattavalle paikalle isoilla kirjaimilla K. P. T. Näytti siltä kuin olisi Kivekkään ryhmä toimittanut koko albumin, vaikka niin ei suinkaan ollut. Suurempi osa albumin sisällyksestä oli Suomalaisen Nuijan miesten kirjoituksia, mutta nuo kolme kirjainta, jotka prameilivat etusivulla, suututtivat nuijalaisia katkerasti. Enimmin suututti ja hävetti eräs Heikki Hornborgin (Sarvelan) sepittämä runo kiusanhenkiä vastaan. Peitetyillä sanoilla runon sepittäjä kiukuttelee kiusanhenkiä vastaan, mutta lukija kuitenkin helposti ymmärtää, että sillä nimellä tarkoitetaan ruotsinmielisiä. Ja Sarvela jatkaa
Kosk'ei tässä noitatemput auta
— taikakeinoihin ken enää luottaa voi?
niin vissiin auttaa ruuti, lyijy, rauta
auttaa varmaan — lempo soi!
Tämä runo herätti suurimmassa osassa ylioppilaskuntaa niin tulisen kiukkuisen suuttumuksen, että sen runon tähden jätettiin koko albumi ostamatta. Snellmanin kunniaksi toimitettuun, ylioppilaskunnan nimessä julkaistuun albumiin tuollainen runo! Sehän oli kamalin häväistys mitä voitiin ajatella. Ja katkerasti harmiteltiin, ettei Kivekkäällä ollut parempaa arvostelukykyä, niin että hän oli albumissa julkaissut tuollaisen runotekeleen ja lisäksi salakähmäisesti, toisten mielipidettä kysymättä. Jos nuo komeilevat kirjaimet K. P. T. kirjan kannessa ikäänkuin anastivat samannimiselle ylioppilasryhmälle kunnian tämän albumin ilmestymisestä, niin Sarvelan runo löi samaan kirjaan sellaisen häpeän leiman, ettei moni sitä suvainnut nähdä pöydällänsä siivojen kirjojen seassa.