Kun ylioppilaskunnan nimessä ja kustannuksella painettu albumi ilmoitettiin Uudessa Suomettaressa painosta ilmestyneeksi ja suomalaisen yleisön ostettavaksi, niin joku ostaja lähetti kysymyksen U. Suomettaren toimitukselle tiedustellen, mitä nuo kirjaimet K. P. T. kirjan kannessa merkitsivät ja mitä varten ne oli painettu?
U. Suomettaren toimitus nähtävästi ei häpeän tähden tahtonut antaa selitystä, vaan vastasi, ettei sekään asiaa varmaan tietänyt, mutta luuli, että kirjaimet merkitsivät: Kahdestoista Päivä Toukokuuta, se oli näet Snellmanin syntymäpäivä. Näin oli leikinteolla vältetty kajoaminen ilkeään asiaan.
Jo ennen kuin Snellmanin syntymäpäivä oli koittanut ja juhlaa vasta ryhdyttiin valmistelemaan, oli ylioppilaskunnan puolesta puhuteltu kuvanveistäjä Erland Stenbergiä, että hän valmistaisi uuden kuvan Snellmanista. Kivekäs kävi pyytämässä senaattoria tulemaan Stenbergin atelieriin, että tämä saisi tarkemmin muovaella kasvojen piirteet elävän mallin mukaan. Senaattori siihen suostui, varsinkin kun sai kuulla, että kuva oli aiottu luonnollista suurempaan kokoon. Mutta senaattori oli myöskin kuullut Kivekkään puuhista ylioppilaskunnassa ja hän alotti siitä keskustella sanoen:
»Hvad är det, som magistern har börjat skrika i dessa tider? Man skall först veta nägot, innan man börjar skrika åt andra. Läs först och skaffa kunskaper, och sedan må ni skrika efteråt. Så har jag gjort. Jag läste länge och mycket, innan jag började skrika, och det ganska måttligt ändå.»
(Suomeksi: Mistä maisteri on näihin aikoihin nostanut huudon? Ensin pitää tietää jotakin, ennenkuin rupeaa toisille huutamaan. Lukekaa ensin ja hankkikaa tietoja, sitten voitte jälkeenpäin huutaa. Niin minäkin olen tehnyt. Minä luin kauan ja paljon, ennenkuin minä rupesin huutamaan ja sittenkin sangen kohtuullisesti.)
Kivekäs rohkeni väittää vastaan: »Månne det just var så måttligt heller?» (Tokkohan se juuri oli vallan kohtuullista huutoa?)
»Vet hut, fan, jag kan väl åt en ung magister säga, hvad jag vill!» (Tietäkää huutia, saakeli, totta kai minä nuorelle maisterille voin sanoa, mitä tahdon!) ärähti senaattori, ja silloin Kivekäs ymmärsi olla vaiti.
Jos Kivekäs olisi tarkemmin ottanut noudattaaksensa senaattorin neuvoa, lukenut enemmän ja hankkinut enemmän sekä tietoja että elämänkokemusta, niin hänen vaikutuksensa ei olisi ollut niin hajoittavaa suomalaisessa puolueessa, joksi se muodostui. K. P. T. -seuran jäsenet alkoivat yltiöpäisinä ylenkatsoa Suomalaisen Nuijan tyynemmin harkitsevia miehiä ja heidän mielipiteitään, niin että vanhempien suomenmielisten ja nuorempien välit tulivat kireiksi, melkein vihamielisiksi. Nämä riitaisuudet minun käsitykseni mukaan olivat alkuna vanhojen suomalaisten ja nuorsuomalaisten väliseen erimielisyyteen. Mitä kiivaammin nuorsuomalaiset rupesivat vetämään eri köyttä ja poikkeamaan eri suuntaan, sen äreämmiksi muuttuivat vanhoillisetkin, ja molempain puolien toiminta herätti yhä kiukkuisempaa vihaa ja ilkeyttä ruotsalaisessa puolueessa.
Joku aika Snellmanin kuoleman jälkeen sattui tapaus, joka valaisee senaikuisia olosuhteita. Hämäläinen osakunta vietti vuosijuhlaansa lokakuun 1. p:nä ja entisen tavan mukaan oli kutsuttu edustajia muistakin osakunnista kutsuvieraiksi. Pohjalaisen osakunnan edustajaksi oli kutsuttu eräs nuori medisiinari von Pfaler, jota toverien kesken sanottiin Pahko-Pfaleriksi. Hän oli leikillisen ja hauskan olentonsa vuoksi saavuttanut hämäläistenkin suosion.
Kun vuosijuhlan ohjelmassa määrätyt viralliset puheet: vainajatoverien muistolle, inspehtorille, kuraattorille, yliopiston rehtorille, isänmaalle ja toisille osakunnille oli pidetty, otti v. Pfaler puheenvuoron vastataksensa hämäläiselle osakunnalle muista osakunnista kutsuttujen edustajain puolesta. Lausuttuansa tavanmukaiset kohteliaisuudet ja kiitokset kutsusta juhlaan ja vierasvaraisuudesta, kehuskeli v. Pfaler hämäläisten yleistä vankkaa suomenmielisyyttä ja järkkymätöntä lujuutta yhteisten harrastusten puolustamisessa, mutta — jatkoi hän — »ette te, hämäläiset, oikein osaa nuorukaisia miehiksi kasvattaa. Te olette liiaksi hitaita ja epäröiden punnitsette asioita sinne tänne, ennenkuin uskallatte edistysaskeleen ottaa. Tulkaa te pohjalaiseen osakuntaan katsomaan, miten meillä kasvatetaan nuorukaisista innokkaita isänmaan ja suomalaisuuden palvelijoita! Teistä hämäläisistä, jotka olette niin varovaisia ja harkitsevaisia, ei ole johtajiksi. Pohjalaiset ne sentään suomalaisuuden etunenässä kulkevat. Ilman pohjalaisten tulista intoa ja eteenpäin hyökkääviä toimia suomalaisuuskin nukkuisi paikoilleen edistymättä, tiesi, kuinka pitkiksi ajoiksi. Ja kun me, pohjalaiset, hyökkäämme eteenpäin ja pidämme kiirettä, niin meille on niin turvallista tietää, että meitä uskollisesti seuraa hämäläisten sankka ja luotettava joukko, joka johtajiansa ei jätä, vaan aina luotettavana selkäjoukkona taistelee saman asian puolesta. Mielelläni sentähden kehoitan toisiakin kutsuvieraita raikkaasti huutamaan: eläköön hämäläinen osakunta!»