Tämä von Pfalerin puhe oli kuvaava selitys K. P. T -seuran ja Suomalaisen Nuijan välisistä suhteista. Hämäläistä osakuntaa tuo puhe kaikista kohteliaisuuksista huolimatta loukkasi ja monet purivat hammasta äkeissään, mutta eivät tahtoneet kutsuvierasta, pohjalaisen osakunnan edustajaa, loukata äreällä vastauksella.
Kuitenkin oli yksi hämäläinen, maisteri David Lassila, joka ei jaksanut suuttumustansa hillitä, vaan astui esiin vastaamaan von Pfalerille.
»Meitä hämäläisiä», sanoi hän, »on tässä moitittu hitaudesta ja maltillisuudesta, millä me asioita käsittelemme. Sitä moitetta, jonka viimeinen puhuja juuri lausui, pidämme kunnianamme ja siitä me kerskaamme, että pidämme arvossa järkeä ja mielenmalttia. Meidän osakunnassamme ei ole kahta eri puoluetta, jotka vimmatusti taistelevat toisiansa vastaan kamalalla rähinällä ja jalkain tömistämisellä. Viikkokokouksemme ovat tähän asti pidetyt samaan aikaan, jokainen maanantai-ilta, kuten pohjalaistenkin, sillä erotuksella, että hämäläisten kokoushuone on alakerroksessa pohjalaisten huoneen kohdalla. Lukemattoman monet kerrat ovat kokouksemme keskeytyneet herrojen pohjalaisten pakanallisesta pauhusta, jalkojen ja tuolien tömistämisestä ja kolistamisesta, joka on pannut epäilemään, kestääkö välikatto enää pitkääkään aikaa fakulteettija orkushuoneiden välillä. Sellaista nuorukaisten kasvattamista isänmaan palvelijoiksi emme me, vakaat hämäläiset, pidä arvossa, vaikka onkin myönnettävä, että kohtuullisten toivomusten ja oikeudenmukaisten vaatimusten kieltäminen sekä jyrkkä vastustaminen häpeällisillä solvauksilla onkin ankara kärsivällisyyden koetus. Pohjalaisten riehuminen etupäässä ja harkitsematon ryntääminen ei meidän mielestämme asiata hyödytä. Jollei ajattelematonta kiukkupussien parvea seuraisi hämäläisten sankka joukko yhdessä muiden maltillisten kanssa lujana ja luotettavana reservinä, niin pohjalaiset olisivat monta kertaa menneet eteenpäin rynnätessään nurin niskoin tai päin seiniä. Kerskaileva puhe johtavasta asemasta ei meitä miellytä eikä myöskään puoluetoverien moittiminen. Se mies tekee oikein, joka vakaan harkinnan jälkeen ilman vaarallisia loikkauksia ja turhaa melua tukevasti painaa eteenpäin sen asian puolesta, jota hän tahtoo puolustaa. Liian tulinen hyppeleminen eteenpäin on tätä ennen usein aikaansaanut äkillisiä kuperkeikkoja, emmekä me sellaista toivota kellekään saman asian puolustajalle. Elleivät herrat pohjalaiset tahdo maltillista menettelyä noudattaa, niin pelkään, että katkera seuraus liiasta hurjuudesta antaa kovakouraisen opetuksen, joka ymmärretään sananparresta: 'ylpeys sen teki', sanoi sontiainen, 'kun lensi päänsä aidanseipääseen'.»
Kiusallisen vaikutuksen läsnäoleviin tekivät sekä von Pfalerin että Lassilan puheet, sillä edellinen ei ollut harkinnut, oliko soveliasta soimauksilla moittia hämäläisiä, joiden juhlavieraaksi hän oli kutsuttu, eikä toiselta puoien Lassilan kiivas hyökkäys pohjalaista osakuntaa, K. P. T. -yhdistystä ja sen mielipiteitä vastaan sopinut yhteen niiden velvollisuuksien kanssa, jotka luetaan kuuluviksi juhlan toimeenpanijoille kutsuttuja vieraita kohtaan. Mutta noiden herrojen epäkohteliaisuudet kuittasivat toinen toisensa.
Eri puolueet tavallisesti pysyvät pystyssä, niin kauan kun niitä vastustetaan ja niiden toimintaa siten kiihoitetaan. Tai loppuu puolue, jos se voimakeinoilla hajotetaan. Ylioppilaspiireissä pysyi Suomalaisen Nuijan puolue, vanhoillisten suomenmielisten ryhmä, virkeänä ja voimakkaasti toimivana, kunnes suomalaisuus oli päässyt niin voitolle, että monet äänestyksissä ja vaaleissa saavutetut voitot ja ruotsalaisen puolueen tappiot saivat vastuksen masennetuksi. Vaikka Suomalaisella Nuijalla oli ollut virallisesti vahvistetut säännöt, ja yhdistys oli tehty lailliseksi sen kautta, että sen nimi ja sen virkailijat, puheenjohtajat ja sihteerit mainittiin useana vuonna ylioppilasluettelossa, niin tuli yhdistyksestä virallinen loppu siten, että yliopiston rehtorin toimesta Suomalaisen Nuijan nimeä ja virkailijoita ei enää painettu ylioppilasluetteloon. K. P. T. seuran nimeä ei siihen milloinkaan oltu painettukaan. Se oli aikansa olemassa epävirallisena seurana, jolla ei ollut vahvistettuja sääntöjä.
Syy, miksi Suomalaisen Nuijan nimi poistettiin virallisesti toimitetusta yliopiston luettelosta, vaikka sen säännöt olivat saaneet yliopiston viranomaisten vahvistuksen, oli siinä, että ruotsinmielinen puolue oli valmistanut itsellensä säännöt taistellaksensa suomalaisuutta vastaan ja pyysi säännöillensä yliopiston rehtorin vahvistusta, niin että heidänkin yhdistyksensä lailliseksi tunnustettuna mainittaisiin ylioppilasluettelossa. Yliopiston rehtori ei tahtonut virallisesti jakaa ylioppilaskuntaa kahteen vastakkaiseen, keskenänsä riitelevään puolueeseen, ja sentähden poistettiin Suomalaisen Nuijankin nimi, joka tätä ennen oli otettu luetteloon. Mutta niin kauan kuin suomalaisten yhdistys vaikkapa epävirallisena oli olemassa, pysyi ruotsalainenkin toiminnassa.
Kun kielisuhteet ylioppilaskunnassa olivat sillä kannalla, että ruotsinmieliset olivat voitolla, tekivät Suomalaisen Nuijan miehet rynnistyksiä voiton toivossa ja ponnistukset kiihtyivät sitä lujemmiksi, kunnes suomalainen puolue kasvoi tasaväkiseksi ja viimein pääsi voitolle ruotsalaisista. Vaalien edellä, kun piti valita ylioppilaskunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja tai hoitokomitean jäsenet, olivat molempien puolueiden agitaattorit ahkerasti liikkeellä kokoamassa äänestyslippuja oman puolueen hyväksi ja valtakirjoja käytettiin sangen ahkerasti. Pidettiin ylioppilasluettelon mukaan tarkkaa lukua siitä, ettei kenenkään äänioikeutetun ääni mennyt hukkaan. Jos aavistettiin, että joku olisi välinpitämätön tai sairauden tähden ei voisi tulla vaalikokoukseen, haettiin hänen valtakirjansa, niin että toinen saman puolueen mies voisi käyttää hänen äänioikeuttaan. Käyttämättä jäi vain niitten äänet, jotka olivat matkalla tai joita agitaattori ei parhaalla etsimiselläkään löytänyt.
Vaalikiihoitus oli ankaraa ja joskus sattuivat vastakkaisten puolueitten agitaattorit kohtaamaan toisensa matkoillaan. Tällöin voi syntyä esim. seuraava keskustelu:
»Turhaa työtä teidän puolueenne agitaattorit tekevät, sillä me kuitenkin voitamme.»
»Älkää kerskailko ennen aikojanne! Me saamme kokoon ainakin 223 ääntä, ja jos hyvin onnistuu, pääsemme 235 ääneen.»