Ruotsista saapui kohtelias vastaus ja lausuttiin naapurimaan hallitsija tervetulleeksi Ruotsin mantereelle. Keisarin kunniaksi oli Ruotsin hovi suunnitellut tehtäväksi huviretken sisämaahan. Täällä aiottiin panna toimeen jänisjahti. Huviretken ohjelma ilmoitettiin Venäjän hoville.
Mutta Venäjän hoviherrat olivat toista mieltä.
He kielsivät keisaria lähtemästä vierailulle Ruotsiin. He pelkäsivät, että keisarilliseen Venäjän hallitukseen tyytymättömät venäläiset nihilistit, jotka epäluotettavina olivat karkoitetut maanpakoon, tulisivat muukalaisina, tuntemattomina matkailijoina Ruotsiin, sekaantuisivat metsästysretkeen ja murhaisivat keisarin.
Venäjän herroilla ei ollut luottamusta Ruotsin poliisilaitokseen. He epäilivät, että ruotsalaiset poliisit olivat tottumattomat pitämään silmällä nihilistejä ja näiden kavalasti keksimiä juonia. Senvuoksi olisi paras jättää Ruotsiin aiottu huviretki tekemättä. Niin vakuuttavasti he osasivat puhua keisarille, että tämä ilmoitti Ruotsin hoville päättäneensä peruuttaa koko Ruotsinmatkansa sattuneiden esteiden vuoksi.
Mitään vahinkoa siitä tosin ei koitunut kellekään, jollei kenties pettymystä niille, jotka hallitsijoiden kohtauksessa olivat odotelleet saavansa joitakin kunniamerkkejä. Mutta ruotsalaiset olivat nyreällä mielellä, kun ei heidän vieraanvaraisuuttaan vastaanotettukaan. Ja Smålands-Postenin Sigurd teki pilaa tuosta tyhjiin rauenneesta keisarilliskuninkaallisesta jänisjahdista. Hän sepitti tarinan, jonka sisällys oli valaisevinaan Venäjän hallitsijahuoneen heikkoja puolia. Mikään venäläisten ihailija Sigurd ei ollut, se jo näkyi hänen pilkallisesta kertomuksestaan kolmesta kuuluisasta venäläisestä taiteilijasta, joiden nimet hän sommitteli ruotsalaisista sanoista. Hän kertoi Ruotsissa käyneen kaksi venäläistä kuuluisaa taidemaalaria, herrat Smetaduki (Kankaantuhraaja) ja Kludderaski (Töhertäjä) seurassaan maailmankuuluisa venäläinen laulaja Dragafalski (Väärinlaulaja). Kun sitten tarjoutui tilaisuus tehdä ivaa tyhjiin rauenneesta jäniksen metsästyksestä, niin Sigurd kuvaili Romanovin hallitsijahuoneeseen kuuluvien keisarien olleen niin tavattoman itserakkaita, etteivät he koskaan kärsineet edes nähdä vertaistaan tai sellaista henkilöä, jolla oli samat ominaisuudet kuin heillä. Aleksanteri I oli hyvin roteva mies eikä sentähden muka tahtonut nähdä ketään yhtä pitkää miestä, kuin hän itse oli. Saman ominaisuuden Sigurd sanoi olleen myöskin keisari Nikolai I:llä. Keisari Aleksanteri II:a hän sanoi harvinaisen kauniiksi mieheksi, joka ei kärsinyt näkyvissään yhtä komeaa ja vielä vähemmin kauniimpaa miestä, kuin hän itse oli. Mitä silloiseen Venäjän keisariin Aleksanteri III:nteen tuli, Sigurd väitti jänisjahdin peruuttamisen syyksi sen, ettei keisari tahtonut metsästysretkellä nähdä jäniksiä, jotka olivat yhtä suuria pelkureita kuin hän itse.
Ennenkuin »Kaleidoskopin» sisällys tunnettiin, oli Venäjän urkkijoille luultavasti tullut salaisia tietoja siitä. Muuan Stepanoff-niminen Helsingissä asuva santarmiluutnantti kävi Wickströmin kirjakaupassa ostaaksensa Sigurdin »Kaleidoskopin» äsken ilmestyneen vihkon. Kaksi kappaletta tuota vihkoa oli ruotsalainen kustantajaliike lähettänyt näytteeksi, ja Stepanoff sai ostaa niistä toisen, sillä ei vielä tiedetty mitään kirjan vaarallisesta sisällyksestä. Heti kun Stepanoff oli lukenut tuon jänismetsästystä koskevan tarinan, vei hän kirjan painohallitukselle ilmiantaen Wickströmin kirjakaupan majesteettia loukkaavan kirjallisuuden myyntipaikaksi.
Herra Wickström joutui syytteeseen, mutta puolustautui hyvin selittäen, että »Kaleidoskop» on jo monien vuosien kuluessa ilmestynyt kirjasarja, joka tähän asti on ollut laadultaan viaton. Stepanoffin ostama kirja oli ainoa, joka oli myyty, eikä Wickström ollut tiennytkään siinä mitään loukkaavaa olevan. Ja kun kysymyksessä olevaa Kaleidoskopin vihkoa ei sitä ennen oltu kielletty myymästä, niin kirjakauppias vapautettiin syytteestä.
Mutta Stepanoff oli tullut tunnetuksi ilmiantajana. Missä ikänä hän nähtiin kadulla tai ravintolassa tai jossakin muussa julkisessa paikassa, siellä ylioppilaat häntä osoittivat sormella ja selittivät toisillensa, että tuossa on ilmiantaja Stepanoff. Hänen ympärillensä kokoonnuttiin oikein miehissä töllistelemään häntä, niin että hän kaikkialla tunsi olevansa kiusallisen huomion esineenä. Ylenkatsetta häntä kohtaan osoitettiin monella tavalla, muun muassa siten, että suurempi ihmisjoukko esim. ravintolassa ryhmittyi hänen ympärillensä ja lähti liikkeelle ovea kohden. Jokainen oli lähtevinänsä ulos ja käyden Stepanoffia kohti sanoi: »tehkää hyvin ja väistykää!» Kun santarmiluutnaniti koetti väistyä, oli kaikkialla ihmisiä, jotka tulivat häneen päin; joka puolelta häntä kehoitettiin väistymään ja antamaan tietä. Sellaista menettelyä jatkettiin aivan kuin »susipeliä» pelattaessa, kunnes saatiin Stepanoff ovensuuhun. Ovi silloin avattiin ja kun hän ahdingossa meni ulos, niin ovi vedettiin kiinni ja jokainen meni istumaan entiselle paikallensa. Ei kukaan lähtenyt ulos eikä ollut aikonutkaan lähteä.
On selvää, miten noloksi Stepanoff tunsi asemansa tuollaisissa tilaisuuksissa, jotka uusiutuivat joka päivä. Pahemmin häntä harmitti kuitenkin ylioppilaitten töllisteleminen ja päästäkseen heistä hän kävi yliopiston rehtorille valittamassa, kuinka ylioppilaat hänen rauhaansa häiritsivät. Valitus oli tehty yleensä kaikkia ylioppilaita vastaan. Ja syy, miksi ylioppilaat noin häntä kohtelivat, oli muka se, että hän oli koettanut suojella Hänen Majesteettinsa Keisarin kunniaa ulkomaalaisilta solvauksilta »Kaleidoskopissa».
Yliopiston rehtorin oli pakko ryhtyä johonkin toimenpiteeseen Stepanoffin rauhoittamiseksi, sillä muutoin sellainen mies kuin Stepanoff helposti voisi ilmiantaa itse rehtorin. Mutta kun kantelu rehtorin luona ei ollut tehty määrättyjä henkilöitä, vaan yleensä kaikkia ylioppilaita vastaan, niin täytyi rehtorinkin menetellä toisin kuin yksityisiä rangaistaessa. Hän kirjoitti kiertokirjeen jokaisen eri osakunnan kuraattorille kehoittaen kuraattoreita pitämään huolta siitä, että kaikille osakunnan jäsenille annetaan tieto rehtorin määräyksestä, etteivät ylioppilaat saa katsella Stepanoffia, koska hän tuntee itsensä häväistyksi siitä, että häntä töllistellään ja sormella osoitellaan.