"Messer Carlo Zeno, venetsialainen kauppias, haluaa kovasti tavata teitä vielä tänä iltana", sanoi hän. "Hänen käytöksestään päättäen luulen, että asia ei siedä viivytystä ja että siltä voi olla teille hyötyä."

Rustan hymyili, taivutti päätään ja käveli nopeasti, mutta ei virkkanut mitään vähään aikaan.

"Tarvitseeko messer Zeno rahaa?" kysyi hän hetken perästä. "Jos niin on, niin pysähtykäämme asunnolleni, ja minä katson minkä vähäisen summan voisin luovuttaa."

Niin lempeä kuin Omobono olikin, pyrki suuttuneen halveksiva vastaus hänen huulilleen, mutta hän ehkäisi sen ajoissa.

"Isäntäni ei koskaan lainaa", vastasi hän äärettömän arvokkaasti. "Sen verran voin vain teille sanoa, että, mikäli tiedän, hän haluaa tavata teitä jonkun asian takia, jonka eräs Venetsiassa asuva ystävä on jättänyt hänen toimitettavakseen."

Rustan hymyili yhä miellyttävämmin ja käveli yhä nopeammin.

"Menemme siis suoraan messer Zenon taloon", sanoi hän. "Tämä on onnellisin päivä ostamiseen ja myymiseen, ja ehkäpä minulla on juuri mitä hän haluaa. Saamme nähdä, saamme nähdä!"

Omobonon hoikilla pikku säärillä oli kova työ pysytellessä bukaralaisen väsymättömän harppailun rinnalla, ja vaikka Rustan lausui silloin tällöin jonkun huomautuksen, saattoi kirjuri tuskin vastata hänelle hengästykseltään. Aurinko oli laskenut ja oli melkein pimeä, kun he saapuivat Zenon taloon ja kirjuri koputti isäntänsä yksityishuoneen ovelle.

III LUKU.

Kun oli jo aivan pimeä, tuli vanha vaimo takaisin tuoden jotakin piilossa resuisen hartialiinansa alla, ja Zoë veti kiinni lahonneet ikkunaluukut, jotka retkottivat saranain varassa, ja kiinnitti ne sisäpuolelta sateenvaalistamilla nuoranpätkillä, jotka oli solmittu puussa oleviin reikiin. Hän sulki myös oven ja pani puisen teljen sen poikitse. Tätä tehdessään hän kuuli Anastasian, kauempana kujan varrella asuvan halvatun mielipuolen, veisaavan jonkinlaista järjetöntä nälän litaniaa itsekseen pimeässä. Hän lauloi nääntyvän mielipuolen heikolla nenä-äänellä, joka kohosi kimakasti ja vaipui sitten soinnittomaan voihkimaan: