Hän astui jälleen maahan ja saapui ovelle siksi ajoissa, että ennätti sisään Zoëta seuranneen jonon jälkipään mukana. Ruokasalissa oli kaikki siinä asussa mihin se oli jäänyt Toktamishin ja Omobonon sieltä lähtiessä. Pöytä oli sekasorrossa ja hulveisillaan viiniä, jota oli juossut lattiallekin, ja pari kolme tuolia oli kumossa. Gorlias täytti hopeakannun Khios-viinillä; mutta hänen kääntyessään ikkunaan päin oli Zoë ainoa, joka näki hänen kaatavan viiniin pienen pullon sisällyksen, joka näytti olleen hänellä valmiina kädessään. Hän kutsui Carlon palvelijan.
"Vie se hänelle", sanoi hän. "Se mahtuu helposti ristikon läpi."
"Siinä ei ole paljon viiniä", huomautti mies epäillen. "Hän juo sen yhdellä kulauksella."
"Jos hän pyytää lisää, täytä kannu uudelleen", vastasi Gorlias. "Jos hän menee uneen, ilmoita minulle."
Mies meni.
"Puhdistakaa tuo kaikki", sanoi Zoë miespalvelijoille, jotka seisoivat katselemassa. "Isäntä ei saa nähdä tällaista sekasortoa kotiin tullessaan."
Hänen äänensävynsä ja käytöksensä vaikuttivat kuuliaisuutta herättävästi, ja sitäpaitsi he tiesivät, että Toktamishista ei ollut huolta vähään aikaan. He alkoivat siistiä pöytää heti, ja Zoë poistui huoneesta Gorliaksen ja molempain palvelustyttöjensä seuraamana, jotka olivat olleet tapahtumien äänettöminä todistajina.
Yläkertaan saavuttuaan he jättivät Zoën kahdenkesken tähtienselittäjän kanssa ja hävisivät keskustellakseen kuiskaillen talossa tapahtuvista ihmeellisistä asioista.
"Missä hän on?" kysyi Zoë, niin pian kuin tytöt olivat menneet.
"Hän on eräässä kuivassa vesisäiliössä lähellä kaupungin pohjoismuuria."