"Piilossako?"
"Ei — vankina. Paetessaan yöllä hän osui niiden sotilasten joukkoon, joiden oli autettava meitä, ja he pidättivät hänet saadakseen lunnaita. Tatarilainen tuli kiristämään rahoja. Te tiedätte kaikki."
"Hän on turvassa ainakin toistaiseksi", sanoi Zoë, mutta hyvin epäilevästi, sillä hän ei uskonut puolittainkaan omia sanojaan.
"Ei", vastasi Gorlias; "hän ei ole turvassa pitkää aikaa, ja meidän on saatava hänet pois. He vaativat lunnaita, mutta he tietävät varsin hyvin, että vaikka he saisivatkin lunnaat, eivät he uskaltaisi päästää häntä vapaaksi, kun hän voisi saattaa heidät kaikki hirteen yhdellä ainoalla sanalla."
"Mitä he sitten tekevät?"
"Jos he saavat rahat, antavat he hänen nääntyä kuoliaaksi vesisäiliössä. Jolleivät he saa, luovuttavat lie hänet Andronikukselle saadakseen palkinnon. Keisari on antanut julistuksen, jossa hän lupaa kymmenen naulaa kultaa sille, joka tuo hänelle Carlo Zenon, kuolleena tai elävänä. Siinä ei ole kylliksi."
"Tietääkö keisari sitten, että se oli hän?" kysyi Zoë kasvavalla levottomuudella.
"Tietää."
"Kuinka?"
"En tiedä. Joku on kavaltanut meidät."