"Kuka on tämä ihminen?" kysyi keisari, mutta hänen poskensa olivat nyt vaaleammat.
Ei äännähdyskään rikkonut hiljaisuutta, ja nahkapussia kantava mies hiipi vähän likemmäksi avutonta tyttöä, ja afrikalaisen ote hänen ranteistaan kävi tiukemmaksi. Jostakin pihamuurien ulkopuolelta kuului hevosen hirnunta, rikkoen hiljaisuuden.
"Kuka on tämä tyttö, joka uhmailee minua omalla pihallani?" kysvi
Andronikus uudelleen, kääntyen ministeriensä ja upseeriensa puoleen.
Lieheänaamainen kreikkalainen kumartui satulassaan nuorta keisaria kohti kuin heittäytyen maahan hänen eteensä, ja hän puhui hyvin matalalla äänellä.
"Teidän majesteettinne olisi parempi antaa repäistä kieli hänen suustaan, ennenkuin hän sanoo enemmän."
"Kuka hän on, sanon minä?" huusi valtias äkkiä raivostuen, niinkuin pelkurit voivat tehdä.
Ei kukaan puhunut. Kalmankasvoinen mies hivuttautui lähemmäksi Zoëta, tähyten elottomilla silmillään hänen piirteitään. Muurin takana kaukana näkymätön hevonen hirnahti uudelleen. Oli jo pimeämpi, mutta ylt'ympärillä hehkuivat henkivartiain univormut yhä punaisina kuin veri.
Sitten tuli vastaus. Kiduttajan vääristyneet huulet liikkuivat hitaasti ja sanat tulivat niiden välistä ohuella, käreällä äänellä, joka oli kuin teilirattaan narina.
"Hän on Mikael Rhangaben tytär."
"Protosparthoksen?" Keisarin ääni vavahti taaskin.