Zoë ei voinut olla naurahtamatta. Hunnun verhoamat somat naurun-äännähdykset tuntuivat tulevan pitkien matkojen takaa. Se oli ensi kerta moniin viikkoihin, kun hän oli nauranut luonnollisesti. Tähtienselittäjä kumartui lähemmäksi häntä hänen vaiettuaan ja puhui ääneen, viittoen kuvioonsa.
"Venus on seitsemännessä huoneessa suotuisassa aspektissa kuuhun", sanoi hän ääneen. "Teillä tulee olemaan onnea rakkaudessa." Sitten hän kuiskasi jälleen: "Minä annan teille lemmenjuoman, joka ei ole koskaan jäänyt tehottomaksi. Kun hän tulee ensi kerran — —"
Zoë pudisti päättävästi päätään, hiukan loukkautunein ilmein.
"Se tapahtuu hyvän tarkoituksen vuoksi, kokóna", vastasi Gorlias. "Jos tahdotte auttaa meitä, saatte helmiä ja timantteja, kultaa ja vapauden."
"Vapauden? Kuinka?"
Gorlias arveli vihdoinkin saaneensa hänet tällä houkutelluksi.
"Jos lupaatte apunne messer Carloon nähden, niin sanon."
"Kuinka voin luvata sellaista, joka ei ole annettavissani?" kysyi tyttö.
Tähtienselittäjä ei masentunut, vaan puhuttuaan jälleen kiertotähdistä niin kovalla äänellä, että palvelustytöt saattoivat kuulla, jos olivat oven takana kuuntelemassa, hän jatkoi esitystään nopeasti.
"Messer Carlo on seikkailuja rakastava mies, joka on johtanut monta toivotonta ja menetettyä asiaa voittoon sekä Kreikassa että Italiassa, ja jolla on johtajan lahjat, jos konsanaan kenelläkään on ollut. Kyllä varmaan tiedättekin kaiken tämän."