"Niin, missä?" Zoën suu oli liki tähtienselittäjän korvaa hänen kuiskatessaan tämän kysymyksen, ja hän käänsi korvansa häneen päin kuullakseen vastauksen.
Gorlias empi, ja ensi kerran hänen ilmeensä kivettynyt liikkumattomuus hälveni tuokioksi hyvin lievän hämmästyksen ilmeen tieltä.
"Minä kysyn, missä?" toisti Zoë painokkaasti, kumartuen jälleen hänen puoleensa.
"Tuolla puolen veden", vastasi Gorlias vihdoin.
"Niin suolaisen kuin makean", vastasi Zoë heti vuorostaan.
Gorlias katsoi pitkään hänen hunnunpeittämiin kasvoihinsa.
"Kuka te olette?" kysyi hän vihdoin. "Kuka on opettanut teille näitä?" Hän vilkaisi epäluuloisesti Omobonoon, joka, kuten hänellä oli aihetta luulla, tunsi salaisuuden.
Zoë pudisti päätään.
"Ei", vastasi hän. "Eräs häntä suurempi on opettanut minulle, mitä tiedän. Voitte lähteä nyt, sillä sanomanne on saatettu perille. Minä tahdon tehdä minkä voin, eikä sen enempää ole sanottavana, sillä se on minun asiani yhtä hyvin kuin hänen — se on oikea asia, ja Jumala on sen puolella."
Gorlias puhui jälleen ääneen ja päätti horoskoopinselityksensä ilmoittamalla Zoëlle, että jos tämä halusi tietää lähempiä yksityiskohtia ihmeellisestä tulevaisuudestaan, oli hänen tiedusteltava häneltä aika ajoin, koska kuun vaiheilla oli suuri vaikutus hänen kohtaloonsa.