"Missä thominus Carolus on?" kysyi hän, niin äkkiä että kirjuri oli vähällä unohtaa varovaisuutensa.
"Hän on — hän on mennyt ulos", vastasi Omobono.
"Kyllä. Hän on mennyt päivälliselle messer Sebastian Polon luo. Hän käy siellä kaksi kolme kertaa viikossa."
Zoë katseli huvitettuna kirjurin kasvoja, joiden hämmästynyt ilme oli lystikäs.
"Siis oli tuo mies todellakin tähdistälukija", sanoi Omobono ihmetellen, "ja tähtienselittäminen ei olekaan pelkkää pötyä!"
"Sebastian Polon tytär on nuori ja kaunis", huomautti Zoë, jolla nähtävästi ei ollut täyttä luottamusta astrologiaan.
Omobonon kasvot ja ele ilmaisivat rajoitettua hyväksymystä, mutta hän ei virkkanut mitään.
"Sanokaa minulle heti", virkkoi Zoë, "että hän on kolmenkymmenen, että hänen kasvonsa ovat kuoppaiset kuin poro sadekuuron jälkeen —"
"Se ei olisi totta", huudahti kirjuri. "Giustina Polo ei ole erinomaisen kaunis, mutta hän on nuori ja sievä, ja kukkea kuin ruusu."
"Mutta hän on hyvin köyhä", huomautti Zoë. "Hänellä ei ole lainkaan myötäjäisiä."