5. Tuomiomme me langetamme liian nopeaan ja harkitsematta. "Ja ihmisen täytyy oppia aika paljon, ennenkuin hän pystyy oikein arvostelemaan toisen ihmisen tekoja."
6. "Milloin olet suuresti kiusattu tai suruissasi, niin muista, että ihmisen elämä on vain hetkinen ja että me kaikki ennen pitkää olemme vainajia."
7. Ei mikään toisen ihmisen epäoikea teko voi tuottaa häpeää meille eivätkä ihmisten työt kuohuta mieltämme, vaan omat ajatuksemme niistä.
8. Oma vihamme vahingoittaa meitä enemmän kuin itse teot.
9. Hyväntahtoisuus on voittamaton, ellei se ole teeskenteliäs hymy tai pelkkää näyttelyä. "Sillä mitä tekee väkivaltaisinkaan mies sinulle, jos jatkuvasti osoitat hänelle hyväntahtoisuutta? Säveästi ja levollisesti oikaise häntä, varoita häntä, jos hän koettaa tehdä sinulle pahaa, sanoen: 'Ei niin, lapseni; me olemme luonnosta määrätyt johonkin aivan toiseen; minulle ei varmaankaan tapahdu mitään vääryyttä, mutta sinä teet vääryyttä itsellesi, lapseni.' Ja näytä hänelle lempeällä ja tahdikkaalla tavalla ja yleisiin näkökohtiin vedoten, että asia niin on ja etteivät mehiläisetkään eivätkä muut parvissa elävät eläimet menettele niinkuin hän. Ja tämä sinun tulee tehdä suoralla, ystävällisellä tavalla, ei moittien, ilman vihaa ja jos mahdollista kahden kesken." (XI, 18.)
"Ei niin, lapseni; sinä teet vääryyttä itsellesi, lapseni." Voiko vanha-aika näyttää mitään tätä hellävaraisempaa tai mitään, mikä olisi lähempänä kristinuskon henkeä kuin nämä yhdeksän elämän ohjetta? Ne olivat sen miehen arvon mukaiset, joka, toisin kuin stoalaiset yleensä, katsoi lempeyden hyveeksi ja katsoi sen todistavan sekä todellista filosofiaa että todellista miehevyyttä. Niissä paljastuu alakuloisuuden ja hyväntahtoisuuden sekainen mieliala, jolle on vaikea keksiä vertauskohtaa. Ne osoittavat, kuinka täydellisesti Marcus oli itsessään masentanut kaiken pikkumaisen nurjuuden ja kuinka vakavasti hän pyrki täyttämään omia käskyjään, että ajatukset tulee aina pitää niin leppeinä ja kirkkaina, että "jos joku äkkiä kysyisi: 'mitä sinä nyt mietit?' sinä täysin avomielisesti voisit välittömästi vastata: 'sitä tai sitä'." Lyhyesti, korkeimman kiitoksen niistä sanoaksemme: ne olisivat ihastuttaneet sitä suurta kristittyä apostolia, joka kirjoitti:
"Nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan." (1 Tess. V, 14-15.)
"Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa niinkuin veljeä." (2 Tess. III, 15.)
"Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan." (Kol. III, 13.) Niin, eivätkö ne myöskin ole täydessä sopusoinnussa hänen henkensä kanssa, joka sanoi:
"Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi."