Krouvari: Sillä, että sovitte pois riitanne ja rettelönne hevospaimenen kanssa ja niin pian kuin suinkin mahdollista.
Ferenc: Olen puolestani koska tahansa valmis sovintoon, jos vaan hänen mielensä on siihen taipuvainen. Mutta sitähän minun on vaikea tietää, kun ei ole mies paikkakunnalla, että saisi kysyä.
Isäntäpaimen: Kaipa hän näyttäytyy, kunhan ensi pelästys on haihtunut; ei uskalla tulla piilostaan, kun ei tiedä tekonsa seurauksia. Niin, sovittava tämä asia on ensin ja sitten on sinun, poikani, valmistauduttava matkaan. Nolosti päättyi ensi yrityksesi Polgárin lautalla, ehkä toinen onnistuu sitä paremmin.
Ferenc: Heti kun olen Sándorin kanssa kättä paiskannut, yritän uudestaan matkalle, enkä luule enää toisten epäonnistuvani.
Isäntäpaimen: Oikein, poika. Ja mitä sairaskuluihisi tulee, niin minä vastaan niistä nyt. Mutta, niinkuin sanoin, olkoon tihutyösi myöskin viimeinen, muista se.
Ferenc: Kiitän teitä sydämestäni.
Isäntäpaimen: Käytä itsesi kunnolla vieraan herran palveluksessa, ettet entiselle isännällesi häpeää tuota. Pois kaikki poikamaiset kujeet ja konnankoukut ja sijaan vakavat tavat ja miehen mieli.
Ferenc: Parastani tahdon koettaa.
Krouvari: Ei tässä muita sairaskuluja kuin lääkäri ja rohdot, mutta koska tämän kaiken pahan alku ja aihe on ollut Rózsa, niin otan minä kulut kontolleni. Eikä niistä sen enempää.
Kärripoika: (Tulee talosta juhlatamineissa.)