Isäntäpaimen: Päivää, poikaseni. Eipä kuulu kummempia. Kuinka on itsesi laita?
Ferenc: Ei minua enää paljon mikään… terve alan jo olla kuin kala, kunhan vain tästä kääreestä pääsen.
Isäntäpaimen: Sepä hyvä asia.
Ferenc: Eihän mies kauaa sairastele. Mutta jo on minulla ollut kelpo huoltajakin, kerrassaan taitava ja kärsivällinen. Parempaa sairaanhoitajaa ei varmaankaan tapaa koko Alamaasta.
Isäntäpaimen: Onpa hyvä seikka, poikaseni, että olet tullut entisellesi, sillä Mährin kreivi odottaa nautojansa, joista hän on jo maksun suorittanut. Sinun on siis ensi tilassa jouduttava jälleen matkaan. Mutta sen sanon sinulle vanhana miehenä, että olkoon tämä viimeinen kerta, kun ryhdyt tuollaisiin koirankujeisiin.
Ferenc: Koirankujeisiin? Ei se ollut koirankujetta, kaukana siitä. Vakavasta asiasta siinä oli kysymys ja vakavasti ja rehellisesti siinä annettiin.
Isäntäpaimen: Vakavasta! Penikkatautisia olette kaikki, niin hevospaimen ja sinä kuin tyttökin, ja penikan töitä teette, en paremmin sano.
Ferenc: No, no, ei kiistellä siitä asiasta; se on arka paikka, eikä se siedä sivullisia.
Isäntäpaimen: Minä en ole tässä asiassa sivullinen. Minä olen sinun isäntäpaimenesi ja siinä ominaisuudessa on oikeuteni ja velvollisuuteni valvoa sinun oloasi ja elämääsi, ja katsoa, ettet teoillasi talolleni vahinkoa ja häpeää tuota. Ole onnellinen, ettei temppusi saanut karvaampaa loppua, ettet joutunut santarmien kouriin, silloin olisikin asiasta syntynyt toinen töminä, ole varma siitä. Kiitos isännän tässä ja tytön, välttyi toki se paha.
Ferenc: (Krouvarille.) Niin, en tiedä millä koskaan voisin palkita hyvän työnne.