Sándor: (Tulee varovasti perältä, katselee ympärillensä, huomaa köynnökset ja hämmästyy, kuuntelee talosta kuuluvaa hälinää ja Istahtaa sitten vasemmalle.)
LAULU N:o 14.
Rózsa: (Ilmestyy talon ovelle, puhuen sisällepäin.) Ei, ei, kyllä minä noudan… (Tulee pihalle ja aikoo ottaa tuolin, jolloin huomaa Sándorin.) Oh… Sinä… Sándor!
Sándor: Niin… minä! Taisin tulla sopimattomaan aikaan… vai mitä?
Rózsa: Et suinkaan.
Sándor: Miksi sitten pelästyit noin?
Rózsa: En minä pelästynyt… hämmästyin vain, kun…
Sándor: Kun minä niin odottamatta tulin iloasi häiritsemään… eikö niin?
Rózsa: Ei ensinkään… Et sinä lainkaan häiritse… päinvastoin…
Sándor: Vai niin… et suinkaan tahdo sillä uskotella, että tällainen maankiertäjä olisi tervetullut vieras kihlapitoihisi?