Rózsa: Kihlapitoihini?…
Sándor: Tai lienevätkö jo järkiään häät! Kuka sen tietää.
Rózsa: Tarkoitatko, että minä olisin…?
Sándor: Mitäpä nuo koreat hetaleet, seppeleet ja köynnökset muutakaan tietäisivät.
Rózsa: Ei, Sándor, sinä erehdyt…
Sándor: Oh, älä pelkää, en minä aio sinun ilojuhlaasi tärvellä… en minä aio hyökätä keskelle kemujasi ja vääntää niskoja nurin onnelliselta mielitietyltäsi. Kyllä hän minun puolestani saa rauhassa onnessaan rypeä ja hempukkaansa lempiä niin paljon kuin häntä haluttaa.
Rózsa: Sándor… kuinka sinä voit puhua noin?…
Sándor: Mitäpä tällainen kulkurihylky muutakaan osaisi… kun ei ole ollut niin hyvässä opissa kuin eräs toinen, joka hyvin tunnetaan.
Rózsa: Voi, Sándor, et ole entisestä lainkaan muuttunut!…
Sándor: Muuttunut! Säät muuttuvat, mutta ei miehen mieli. Eivät turkitkaan muutu, vaikka ne nurin kääntää: "Turkit turkkeina pysyvät!"