Krouvari: En sinua kuitenkaan pahemmin tuomitse, sillä tiedän sinut kuitenkin hyväksi mieheksi, jos kohta kiivasluontoiseksi ja tiukaksi, varsinkin mitä lemmenasioihin tulee. Niin, että ole vastakin tervetullut kattoni alle. Mutta yhden ehdon sinulle panen: sinun on ensin käytävä sovintoon toverisi kanssa.
Rózsa: Niin, tee se, Sándor.
Krouvari: Poika on parhaillaan tuolla sisällä. Tulkoon tänne ulos ja rakennettakoon sitten sula sovinto jälleen välillenne. Kas niin, nyt käyn noutamassa hänet tänne ja sitten voitte järjestää valinne kahden kesken. Kun se on tapahtunut, niin olkoon asia sitten unohdettu ja ole tervetullut vaatimattomaan juhlaamme… Tule, Rózsa!
Rózsa: Sándor… minun tähteni!
(Krouvari ja Rózsa menevät taloon.)
Sándor: (Kävelee hetkisen edestakaisin ja pysähtyy vasemmalle.)
Ferenc: (Tulee talosta.) Rózsa kertoi minulle, että sinä olet palannut jälleen tänne Hortobágyihin.
Sándor: Tässä olen, niinkuin näet.
Ferenc: (Hetkisen kuluttua.) Toveri, emme ole olleet oikein sovussa viime aikoina.
Sándor: Siltäkö on tuntunut? Kenen on syy?