Sándor: Kuokkavieraan kunnialle ei hevospaimen ole tähän saakka ollut perso, eikä ole sitä nytkään, tarjottakoon sitä sitten kuinka hunajaisilla huulilla ja korealla kielellä tahansa.
Rózsa: Silloin kuin minä sinut juhlaani kutsun, olet sinä yhtä arvokas ja tervetullut vieras kuin muutkin… vieläpä arvokkaampikin. Isä pitää sinusta kaikesta huolimatta paljon, ja Ferenc, niin, hän on nyt toipunut miltei entisellensä ja on epäilemättä ilomielin suostuva kanssasi sovintoon.
Krouvari: (Ilmestyy talon portaille.) Rózsa, minne ihmeeseen sinä jäit? Sinua odotetaan täällä!
Rózsa: Isä, tahdotteko olla hyvä ja tulla hetkiseksi tänne.
Krouvari: (Tulee lähemmäksi.) Mistä on kysymys, tyttöseni?
Sándor: (Nousee.) Minusta. Päivää, isäntä.
Krouvari: Mitä? Oletko sinä jo palannut karkumatkaltasi?
Sándor: Karussa en ole ollut, enkä lakia paossa. En ole mikään rosvo, enkä varas, että tarvitsisi minun santarmien hatuntöyhtöjä pakoilla.
Krouvari: Mutta pahan teon olet tehnyt, sen sanon, lähimmäisesi henkeä olet uhannut, ja se on ankara rikos, se. Kuitenkin voit olla iloinen, ettei ilkityösi sen pahemmin päättynyt ja ettei oikeus ole päässyt sanomaan sanaansa asiassa, silloin olisi leikille tullut toinen loppu, se on varma, se. Tyttöpoloinen on täällä saanut paikkailla sinun pahoja töitäsi ja kiitos hänen ponnistustensa, on mies jo siksi toipunut, että pysyy jaloillansa. Mutta ruma, ruma oli tekosi, en muuta sano.
Sándor: Rehellinen hevospaimen vastaa aina tekonsa.