Isäntäpaimen: Sitä, että me olemme täällä harkinneet ja ajatelleet, että kun tässä kerran on taipaleelle lähdetty, niin astellaan se loppuun asti, silloin on päästy sinne, minne kerran kuitenkin tullaan. Lyhyesti ja kerta kaikkiaan: tässä on kysymys kihlauksesta.
Krouvari: Kihlauksesta? Kenenkä?
Isäntäpaimen: Tyttäresi Rózsan ja hevospaimen Sándor Decsin. Miksi siirtää asiaa pitemmälle, mutkistuu vaan yhä entisestään, ja nythän on sitäpaitsi erinomainen tilaisuus tehdä tämä tepsivä temppu. Nuoret kyllä ovat suostuvaisia tuumaan; ellei sitä ennestään tietäisi, niin näkisi sen heidän katseistaan… (Osoittaa Ferencia.) tämä kolmas on jo joutunut kokonaan pois laskuista… niin, että ellei sinulla ole mitään sitä vastaan…
Krouvari: Vai niin, vai niin! Niinkö pitkälle täällä jo on keritty! No, mitäpä minullakaan hyvää asiaa vastaan, jos kerran itse ovat suostuvaisia. Johan sitä täällä sitäpaitsi kaivataankin nuorempaa kättä kääntelijäksi, vanhuus kun jo alkaa liiaksi rasittaa ja ikä jäseniä jäykistää, eikä tytöstäkään ole yksin kaikkeen… Niin, että kernaasti minun puolestani.
Isäntäpaimen: No niin, asia on nyt sitäkin myöten valmis, eikö niin?
Sándor: Lieneekö tällaisesta jukuripäisestä pustajätkästä kelvollista kumppania tyttölapselle?
Isäntäpaimen: Niin, mitä arvelee tyttölapsi itse asiasta?
Rózsa; (Heittäytyy Sándorin rinnoille.) Oi, Sándor!
Isäntäpaimen: Kas niin, ja muuta ei tässä enää tarvita. Ja minä pyydän nyt siis toivottaa onnea liitollenne ja parhainta menestystä kaikille edesottamuksillenne. (Kättelee heitä; Sándorille.) Ole hyvä tytölle, hän on kelpo lapsi, ja ansaitsee sen.
Krouvari: Siunaukseni teille, lapset.