Isäntäpaimen: Sitäpaitsi matkustaa Ferenc nyt uuteen pestipaikkaan Mähriin ja hänen typerät lemmenhulluttelunsa täällä joutuvat kokonaan unhojen joukkoon… Kas niin.
Sándor: (Hetkisen kuluttua.) Tässä käteni, toveri. Suo anteeksi, että olen sinua hieman kovin pidellyt.
Ferenc: Samoin olisin minä tehnyt sinulle, jos olisin voittajaksi päässyt.
Sándor: Unohtakaamme siis kaikki vihat ja kaunat ja olkaamme ystäviä jälleen.
Ferenc: Tehkäämme niin.
Rózsa: (Astuu heidän väliinsä ja tarttuu heitä käsiin.) Sándor!… Ferenc!
Isäntäpaimen: Oikein, pojat, kelpo miehiä olette kumpikin, vaikka tosin aika tuittupäisiä, milloin olette liian syvälle tyttölapsen silmiin katsoneet. Mutta kenelläpä ei menisi pää pyörään silloin kuin tuollainen veitikka pääsee sitä pyörittämään… juuri niin. Ja jotta asialle nyt lopullisesti ja kerta kaikkiaan saataisiin luja lukko ja pitävä perä, niin… niin… ei kai tässä ole muu neuvoksi, kuin astua arastelematta vielä vanhoilla päivillään puhemiehen kunniakkaihin housuihin ja ottaa sanan päästä kiinni. Mitä siinä siis huokailette, reistailette ja rapistelette, lapset. Menkää yhteen, kun kerran toisianne rakastatte, ja sillä hyvä. Eivät asiat kuitenkaan pitkittäen parane, päinvastoin pahenevat vaan. Herra ties, kuinka monta myrkkypikaria vielä toisillenne juotatte ja kuinka monta päätä puhkotte, ellette aikanaan tee sitä, minkä lopulta kuitenkin tulette tekemään. Sándor on rehti poika ja paljon on hänessä hyvää ainesta, kunhan siitä vaan ensin talttumaan ennättää. Ja että hän eukkonsa pystyy elättämään ja hyvänä pitämään, siitä ei ole epäilystäkään. Ja mitä taas tyttöön tulee, niin rohkenenpa kysyä, mistä otollisemman emännän näiltä mailta löysi? Korea on kuin kukkanen pustalla ja kotiaskareissa kokenut kuin kuka konsanaan, ja, paras viimeiseksi, povessaan kantaa hän kultaista sydäntä. Niin, että mitä siinä sen enempää tuumailemista; kapiot kuntoon vaan ja sillä hyvä. (Krouvarille, joka tulee talosta.) Kas, siinähän tulee isäukkokin kuin käskettynä. Astupa tänne likemmäksi, veliseni, niin sanot sinäkin välttämättömän sanasi asiassa.
Krouvari: Sen olen jo sanonut, ja mielestäni kyllin selvällä tavalla. Asiassa täytyy syntyä sopu, se on välttämätöntä, muuten ei tästä päästä oikean elämisen alkuun ensinkään.
Isäntäpaimen: Sopu on jo saavutettu, veli hyvä, pojat ovat jo paiskanneet kämmentä toisilleen ja se asia on jo sitä myöten järjestyksessä. Mutta sen oikean elämisen alun laita ei ole vielä yhtä selvä, ja se seikka on tässä vielä selvitettävä.
Krouvari: Mitä tarkoitat?