Rózsa: Rakas isä!…
Krouvari: Kas niin! Tässä me istumme ja lörpöttelemme ja unohdamme kokonaan levolle menon. Sinäkin mahdat olla perin väsynyt, tyttöseni, kun et ole koko yönä saanut hetkeksikään silmiäsi ummistaa… Hoho jajaa! Käväisen tästä ensiksi tervehtimässä mehiläisiäni ja sitten ryömin pariksi tunniksi vuoteeseeni. Tee sinä samoin, tyttöseni. Ovet olkoot sen ajan salvassa.
Rózsa: Ei minun ole ensinkään uni, isä kulta. Olen nuori ja tulen vähemmälläkin unella toimeen. Mutta teidän, isä, teidän täytyy päästä vuoteeseen, sillä te olette vanha ja tarvitsette lepoa.
Krouvari: Totta puhuakseni, olen hieman levoton pienten siivekkäitteni vuoksi parveilemisajan tähden. Ellen pidä varaani, saattaa "kuningatar"-mehiläinen äkkiä karata tiehensä ja silloin menee minulta uuden siivekäsyhteiskunnan siemen hukkaan, ja se olisi suuri vahinko, se. Täytyy heti lähteä katsomaan…
(Menee perälle oikealle.)
Rózsa: Ja minä pesen sillä aikaa astiat ja järjestän vierashuoneen.
LAULU N:o 3.
Rózsa: (Ottaa laulun jälkeen pullon ja pikarit ja menee taloon.)
Ferenc: (Tulee hetkisen kuluttua vasemmalta ja katselee ympärillensä.) Nyt on sopiva hetki, kun hän on yksin kotona.
Rózsa: (Tulee talosta ämpäri kädessä.)