Marfa: Hyvä. Kiskaise nyt korkki ulos, tyttöseni, niin sekoitamme heti juoman.
Rózsa: (Avaa pullon.)
Marfa: Olen survonut puolet juuresta hyppysissäni, se riittää. Tässä on sinulle toinen puoli… pane se visusti talteen, jos ehkä joskus toiste vielä olisi tarpeen.
Rózsa: (Ottaa juuren.)
Marfa: Ja nyt, käännä kasvosi aurinkoon päin, sulje silmäsi, laske harvakseen kolmeentoista ja ajattele lujasti kultaasi. Minä sillä aikaa valmistan lääkkeen.
Rózsa: (Tekee niin: kääntyy oikealle ja alkaa laskea harvaan.) Yksi, kaksi, kolme j.n.e.
Marfa: (Kohottaa pullon huulillensa ja ottaa pitkän kulauksen.) Laske, laske sinä vaan, tyttöseni, minä sillä aikaa sekoitan… (Juo jälleen.) Oho, maahan kaatui!… Ja ajattele kultaasi… (Kaataa porot pulloon.) Kas niin, valmis on. (Sekoittaa pulloa.) Nyt voit jälleen kääntyä tännepäin… Siellä liukenee juuri pullossa. Kyllä tämän nyt pitäisi tepsiä. Lyö korkki lujasti kiinni ja vie pullo kaappiin, tyttöseni, ja koeta heti sopivan hetken tultua sen voimaa… kaada rohkeasti vaan poikasi pikariin, ei siinä mitään vaaraa ole… Kas niin, ja nyt Marfa lähtee. Kiitoksia nyt vaan, kultaseni. Ja taivas hyvyytesi palkitkoon. Herran haltuun, Jumalan huomaan!… Ja muista, ei hiiskaustakaan!
Rózsa: Hyvästi, hyvästi.
Marfa: (Poistuu vasemmalle.)
Rózsa: (Yksin.) No nyt, Sándor poikaseni, nyt olet kauniisti vallassani. Tällä viinillä sydämesi nujerran niin että se on pehmeä ja taipuisa kuin mehiläisvaha päivänpaisteessa. Tule nyt, miekkonen!