Rózsa: Olkaa huoleti.
Marfa: No niin, Marfa luottaa sinuun. Täällä, täällä minulla on ainetta, joka auttaa. (Kaivaa povestaan esille pienen juurikkaan.) Kas tässä.
Rózsa: Mitä se on?
Marfa: Velhojuurta, "peukalopoikaa". Tätä kun liuotat viiniin ja sitten annat sitä kultasi juoda, niin muuttuu hänen mielensä lauhkeaksi ja taipuisaksi kuin lampaan… He.
Rózsa: (Ottaa juuren.) Eihän tämä vaan ole vaarallista?
Marfa: Ei, kultaseni, ei niin hitusen hippustakaan. Kasvin juurta se vain on. Mutta ero on vaan siinä, että tähän juureen liittyy taika, jonka loitsin siihen yöllä, kolmetoista tuntia sen jälkeen, kuin valkoinen koira oli sen hännällään maasta kiskaissut. Kas niin, lintuseni, nouda tänne viinipullo, niin näytän sinulle heti kuinka on meneteltävä, mutta tulista lajia… Joudu nyt, minä sillä aikaa murennan juuren.
Rózsa: (Antaa juuren Marfalle ja rientää taloon.)
Marfa: (Yksin.) Korea liina läksi taas!… (Maiskutellen-) Nyt vielä hyvä kulaus ilolientä ja sitten on Marfa taas tehnyt tehtävänsä!…
(Murtaa juurta sormissaan.)
Rózsa: (Tulee pulloineen ravintolasta.) Tässä on viinipullo.