Rózsa: Sanokaa minulle se keino.
Marfa: Heti kohta, kultaseni, heti kohta. Kuitenkin täytyy minun ensin ilmoittaa sinulle, että se ei ole… kuinka sanoisin… helppo keino…
Rózsa: Minä ymmärrän. Te tarkoitatte, että se ei ole halpa.
Marfa: Ei helppo, eikä halpa.
Rózsa: Sanokaa, mitä siis tahdotte palkkioksi?
Marfa: No, tuon jos silkin annat tuosta harteiltasi, niin neuvo on omasi.
Rózsa: Kas tässä. (Antaa liinan.) Ottakaa liina. Vieläkö mitä muuta?
Marfa: (Kätkee liinan nopeasti poveensa.) Eihän Marfa mitään muuta niin sorealta ja hyväsydämelliseltä tytöltä kuin sinä olet… eihän Marfa… Mutta yksi asia vielä.
Rózsa: No?
Marfa: (Katsoo ympärillensä; kuiskaten.) Et kenellekään saa hiiskua, että minä pojissa lempeä nostattelen, et kenellekään, et isännällesikään. Se muista.