Rózsa: Voitteko nyt siis neuvoa minulle keinon?
Marfa: Ehkäpä voinen.
Rózsa: Todellakin! Sanokaa se, sanokaa!
Marfa; Hiljaa, tyttöseni, hiljaa! Ei ole hoppu hyväksi tällaisissa asioissa, eikä kiire kunniaksi. Ensiksikin, onko kultasi sydän edelleenkin kova?
Rózsa: Armoton on poika yhä.
Marfa: Mutta olethan saanut häneltä niin kauniit kannettavat korviisi! (Tunnustelee.) Oikein kultarenkaat… ja niin paksut!…
Rózsa: Ne olen saanut häneltä vain… vain… puolittain…
Marfa: Puolittain?… Aha, tarkoitat, että hän antoi ne sinulle vain puolin sydämin. No, meidän on nyt siis koetettava voittaa sinulle toinenkin puoli… ja sen luulen käyvän helposti päinsä.
Rózsa: Niinkö arvelette?
Marfa: Niin, olen nyt löytänyt keinon, jonka avulla saat kultasi lemmen leimahtamaan täyteen liekkiinsä, kunhan vaan ymmärrät sitä oikein käyttää.