Sándor: Mitä se syrjäisiin kuuluu. Viiniä, sanon minä!
Rózsa: (Itsekseen.) Tästä ei hyvää seuraa… Nyt tehköön mustalaiseukon lääke tehtävänsä.
(Menee taloon, josta tulee hetkisen kuluttua pulloineen.)
Sándor: (joka on Rózsan poissa ollessa laulanut toisen värsyn laulusta n:o 5.) Kirous ja kuolema hänelle!
Rózsa: Mitä tarkoitat, Sándor?
Sándor: Kaada viiniä, tyttö.
(Panee hattunsa pöydälle.)
Rózsa: (Kaataa viiniä pikariin.) Tässä on.
Sándor: Kiitos! (Tyhjentää pikarin.)
Rózsa: (Taittaa ruusun pensaasta, ottaa Sándorin hatun ja aikoo kiinnittää siihen ruusun.)