Sándor: (Ottaa hattunsa.) Säästä vaan ruususi ansiollisemmalle.
Rózsa: Sándor, tahdotko kiusata minut itkemään?
Sándor: Sekin olisi vain viekkautta sinulta, samoin kuin hyväilysikin.
Rózsa: Mitä tarkoitat, Sándor?
Sándor: Eikö Laczan Ferenc vienyt äsken hatussaan sinun antamaasi ruusua, vai?
Rózsa: Kautta Jumalan, minä vannon, etten…
Sándor: Älä höpise Herran nimeä vääryyteen. Mies ratsasti vastaani pustalla ja hatussaan komeili ruusu, sinun ruususi.
Rózsa: Voi, Sándor, kuule minua…
Sándor: (Huomaa äkkiä korvarenkaat.) Entä mistä ovat nuo kultarenkaat korviisi tulleet?
Rózsa: (Purskahtaa nauramaan.) Ha ha haa! Sinä paksupää! Nämähän ovat sinun itsesi tuomat hopeiset korvarenkaat; annoin kultasepän vaan kullata ne.