Sándor: Vai niin! (Tarttuu Rózsan kumpaankin käteen ja sanoo lempeästi ja vakavasti.) Rakas Rózsa! En sano sinua enää neidiksi. Pyydän vain kauniisti: älä valehtele minulle. En inhoa maailmassa mitään niin kuin valhetta. Sanotaan, että koira pettää. Mutta koira ei valehtele. Koira on rehellinen. Mutta ihminen osaa valehdella.
Rózsa: Oletpa, Sándor kulta, lystikäs, kun vertaat minua koiraan.
Sándor: Älä ilveile! Kyllä minä tiedän mitä sinulla on mielessä. Nainen on heikko olento, hänellä ei ole muuta asetta kuin viekkaus. Muuten hän pian joutuisi kiikkiin. Jäniksellä on nopsat sääret, linnulla siivet, mutta naisella ei ole muuta kuin viekas kieli. Mutta minä en koskaan tahdo tehdä heikommalle pahaa. Minun puolestani saa jänis jäädä pensaaseen rauhaan ja lintu pesäänsä, en minä niitä säikytä. Enkä myöskään loukkaa naista, joka puhuu totta, pahalla sanalla, en kierolla katseellakaan. Mutta jos sinä alat minulle valehdella, niin… Karjapaimen tuli täältä.
Rózsa: Niin tulikin. Hän seurasi kaupungin herroja Mátan karjamajalle.
Sándor: Vai niin!
Rózsa: Herrojen on määrä viedä meidän Alamaan karjarotua Mähriin levitettäväksi.
Sándor: Ja miksi Ferenc läksi täältä myöhemmin kuin herrat?
Rózsa: No, no! Osaatpa sinä tutkia kuin tuomari.
Sándor; Vastaa, miksi?
Rózsa: Hyvänen aika! Hän tahtoi sanoa minulle jäähyväiset. Hän näet lähtee ainiaaksi pois näiltä seuduilta.