Sándor: Niinkö! Ja minne kauas hän sitten oikein lähtee?
Rózsa: Hänet viedään Mähriin isäntäpaimeneksi sille karjalle, jonka herrat valitsevat. Siellä hän saa kuusisataa floriinia palkkaa, asunnon kivitalossa ja muonan.
Sándor: Vai niin. Etkö sinä mene Ferencille isäntäpaimenen emännäksi?
Rózsa: Tiedäthän sinä, häijy, etten mene. Menisin, ellen olisi sidottu tähän taloon ja… sinuun. Sinä tiedät, että vain sinua oikein rakastan.
Sándor: Ei ole asia niin, vaikka sanot.
Rózsa: Enkö sitten ole sitä kylliksi osoittanut?
Sándor: Miksi pistit ruusun hänen hattuunsa?
Rózsa: Onhan tässä toinen samanlainen. Kunhan vaan annat tänne hattusi, niin on se siinä heti.
Sándor: Ei. Tahdon sen ruusun, jonka annoit karjapaimenelle. Enkä ennen herkeä, ennenkuin sen käsiini saan.
Rózsa: Sándor, kultaseni. Älä puhu noin. Minä en tahdo, että te joutuisitte tappeluun minun tähteni, minun yhden ruusuparan.