Sándor: Sitä ei voi välttää, jos kerran yhteen tullaan. Joko hän minut tai minä hänet. Toinen tai toinen.
(Panee piipun suuhunsa.)
Rózsa: (Pelästyen.) Hyvä Jumala!… Mitä sinä taas tuolla piipulla teet suussasi, Sándor? Se on niin ruma.
Sándor: Ei tee mitään. Itsekin olen ruma.
Rózsa: (Istuu hänen viereensä.) Ei, armaani, kaunis sinä olet, kaunein ja uljain mies koko Alamaassa. Kunhan et vaan olisi niin synkkä ja surullinen. (Hypähtää äkkiä ylös.) Nytpä muistuu mieleeni jotakin. Kun ensi kerran tapasin sinut, niin leikimme kaivoonpudonnutta, muistatko? — "Kuka saa nostaa ylös?" — "Decsin Sándor!" Ja silloin sinä tulit minua vetämään.
Sándor: Se oli silloin!… Jospa olisin silloin tietänyt, etten saanutkaan vetää sinua itselleni!
Rózsa: Muistatko, kuinka me yhdessä lauloimme: "Tule, tule nostamaan, kultani, armaani…"
Sándor: Hm, muistanenko tuota enää!…
Rózsa: Koetetaanpa taas yhdessä…
Sándor: (Nousee seisomaan.) Mutta erään toisen laulun muistan… sitäkin lauloimme ennen yhdessä…