Väliverho.
TOINEN NÄYTÖS
II.
(Näyttämö: Hortobágyin ravintolan vierashuone. Perällä pullokaappi hyllyineen ja viinipulloineen, ja sen edessä tiski. Vasemmalla ovi, joka johtaa ulos ja siitä vasemmalle ikkuna. Oikealla, perällä pieni umpinainen kaappi, josta oikealle krouvarin huoneeseen johtava ovi. Seinillä joitakin kiiltokuvia. Oikealla ja vasemmalla pöytä tuoleineen. Edellisestä on kulunut puolisentoista tuntia. Ulkoa kuuluu tyttöjen ja poikien laulua (Laulu n:o 7), joka vähitellen loittonee ja sammuu pois.)
Krouvari: (Ilmestyy laulun aikana avonaiselle ovelle, laatikko kädessä, ja puhuu ulospäin.) Hyvästi, hyvästi vaan ja kiitoksia oikein paljon. Terveeksi, terveeksi!… Rózsa, tyttöseni, jätä vaan tynnyri siihen pihalle, kyllä Janos sen sitten vierittää vajaan, palattuaan karjamajalta. (Tulee sisälle.) Kas niin, olenpa oikein sydämestäni iloinen, kun asia näin hyvin päättyi. Pelkäsin jo menettäväni koko aarteen. Mutta eipäs, eipäs päässyt vekkuli livahtamaan karkuun… tässä se nyt on, tässä laatikossa. Nyt on minulla yhden mehiläisyhteiskunnan siemen lisää, ja se ei ole vähän, se. (Asettaa laatikon pöydälle oikealle.) Se tuottaa minulle ensi vuonna monen kertaisesti tarjoamani oluttynnyrin hinnan, ja seuraavana ja sitä seuraavina vuosina vieläkin enemmän. Jaa-a! (Hykertää käsiään.) Olenpa oikein tyytyväinen.
Rózsa: (Tulee vasemmalta, kantaen kannuja ja tuoppeja, jotka asettaa tiskille.)
Krouvari: Kas niin, tyttöseni, nyt meidän ei tarvitse enää olla ensinkään huolissamme, kaikki kävi niin onnellisesti kuin konsanaan käydä voi. Heti, kun olen saanut keon kuntoon, sijoitamme "kuningattaremme" siihen, ja niin on asia sitä myöten kunnossa.
Rózsa: (Itsekseen.) Minä en voi käsittää häntä… Lähteä sillä tavoin, hyvästiä sanomatta!…
Krouvari: Mitä sanoit, tyttöseni?
Rózsa: Sanoin vaan, etten voi ymmärtää, mikä Sándor Decsiin meni, kun hän niin äkkiä karkasi tiehensä.