Maalari: (Itsekseen perällä.) Suuremmoista! Jumalallista!
Krouvari: Herroilla ei siis ole mitään moitittavaa taloani kohtaan?
Tallimestari: Ei mitään moitteen sijaa, paras krouvari. Hyvä kyökki, vielä parempi viinikellari.
Krouvari: Kerskua en, Herra paratkoon, tahdo, mutta sen sanon, että taloani en säästä silloin, kun ylhäiset vieraat sitä käynnillään kunnioittavat. Enhän kuitenkaan voi kaikesta mennä takuuseen, sillä nähkääs, hyvät herrat, kun pääasia… minä tarkoitan, emäntä talosta puuttuu — hän muutti jo yli kaksikymmentä ajast'aikaa sitten toiseen maailmaan, taivas olkoon hänen sielulleen armollinen — niin, kun emäntä talosta puuttuu, niin…
Rózsa: (Tulee ravintolasta, eväsreppu toisessa ja viinipullo toisessa kädessä. Hän on noin 17 vuotias, sievä, tummakiharainen ja -silminen tyttönen, puettuna kirjavaan unkarilaiseen pukuun, vyössä avainkimppu ja hiuksissa ruusu.)
Tallimestari: Mitä emännästä, kun on tuollainen terhakka tyttö ohjaksissa.
Rózsa: Kas tässä on eväspussi, hyvät herrat. Panin siihen sipulia, juustoa, kanaa, leipää ja silavaa sekä kaksi pulloa parasta mitä talossa on.
Tallimestari: Verratonta!
Komisaario: (Ottaa eväsrepun.) Tämä kunniavirka kuuluu… hik… minulle.
Rózsa: Hik, hik, herra komisaario!