Porvari: No niin, herra tallimestari, mahtava kreivi Engelshorst on vielä kerran siunaava sitä hetkeä, jolloin hänen jaloon päähänsä pälkähti ajatus ostaa siitosnautansa juuri minun sarvikarjastani, sillä, sanon sen vieläkin kerran, minun nautani ovat kerrassaan voittamattomia. Jaa-a! Kohta saatte omin silmin tutustua elukoihin ja tehdä valintanne, ja takaanpa, että teidän suuri herranne ja kreivinne on säteilevä kuin aurinko, nähtyään millaisia loistavia sarvipäitä te hänelle toimititte. (Katsoo kelloaan.) Mutta, hyvät herrat, otan vapauden huomauttaa, että meidän on jouduttava matkaan, jos mielimme ennättää ajoissa karjamajalle.
Lacza Ferenc: (Tulee vajasta. Hän on keskikokoinen mies pienine viiksineen ja kastanjanruskeine hiuksineen; hänellä on siniset liivit ja avonaiset paidanhihat, mustat housut, samoin viitta, joka on ompeluksilla koristettu ja edestä soljella kiinnitetty; kädessä ratsupiiska.)
Porvari: Paimen, katso onko poika valjastanut kimon. Lähdemme heti matkaan.
Ferenc: Kyllä, herra. (Menee vasemmalle.)
(Tällä välin on päivä yhä. enemmän valjennut ja
linnut ovat alkaneet laulaa.)
Maalari: (on avannut piirustuskirjansa ja tekee perällä luonnosta.) Mitä aiheita, mitä vaikutelmia!
Krouvari: (Tulee ravintolasta.) Kas niin, hyvät herrat, tuossa paikassa on tytöllä eväsreppu valmiina. Mutta kuinka on hevosen laita? Eikö poika ole sitä vielä valjastanut, se vietävä unikeko.
Komisaario: Älkää olko… hik… huolissanne, isäntä. Hevonen valmistuu heti. Paimen läksi juuri huolehtimaan… hik!
Tallimestari: Sinä, krouvari, olet hyvä ihminen ja Jumala hyviä ihmisiä varjelkoon.
Krouvari: Tällainen vanha hakopölkky vain, Herra paratkoon!