Krouvari: Ja mitä olemme velkaa herra tohtorille?
Lääkäri: Siitä puhumme sitten myöhemmin. Hyvästi.
(Ottaa laukkunsa ja menee vasemmalle.)
Krouvari, Isäntäpaimen, Rózsa: Hyvästi, herra tohtori.
Krouvari: Voi, sinua, poloinen tyttö parka, mihin sinä olet ryhtynyt! Myrkynsekoittajaksi! Nyt sinut otetaan kiinni, pannaan rautoihin, häväistään kaakinpuussa ja viedään santarmien välissä linnaan. Niin sinun nyt käy, miekkonen. Tämä piti minulle vielä tapahtua, ennenkuin pääni hautaan kallistui!
Rózsa: Voi, isä rakas, voitteko koskaan antaa minulle anteeksi tekoani. Vannon, etten tehnyt sitä pahassa mielessä.
Krouvari: Mitäpä minusta, vaikka sen anteeksi antaisinkin, mutta laki ei sitä tee; lain koura on kylmä ja armoton.
Isäntäpaimen: Surkuttelen sinua, tyttö parka, surkuttelen sydämestäni… Koska sinä hänelle myrkkyä annoit?
Rózsa: Tänä aamuna, kun hän kävi luonani. Marfa, mustalaisakka, oli juuri vähää ennen sekoittanut juoman ja kehoittanut minun antamaan sitä Sándorille heti kun hänet tapaisin.
Krouvari: Ja sinä, onneton, menet tekemään mitä tuollaiset akkaluntut käskevät!