Sándor: (Ääni oikealta.) Vettä, vettä!
Rózsa: Nyt hän tahtoo jo juoda.
(Rientää oikealle.)
Isäntäpaimen: Häntä janottaa ja se on hyvän merkki, se. Niin että minäkin voin siis tässä taas ryhtyä ajattelemaan kotimatkaa. Kas niin, ystäväni, olen varma siitä, että poika on muutaman päivän kuluttua jälleen jalkeilla ja että kaikki muuttuu taas hyväksi, kunhan tämä alkurähäkkä tästä ensin on selvinnyt, ja siinä vakaassa uskossa minä sanon sinulle nyt jäähyväiset. (Ojentaa kätensä.)
Krouvari: Hyvästi, veliseni, ja vielä kerran kiitos vaivoistasi ja lohduttavista sanoistasi.
Isäntäpaimen: Ei mitään kiittämistä. Ja jos minua tämän asian takia vielä tarvitaan, niin tiedät missä olen tavattavissa. Voipa hyvin, ystäväni. Ja tervehdi poikaa puolestani… ja tyttöä myöskin.
Krouvari: Sen teen. Kärripojan pitäisi tuossa paikassa palata apteekista, panen hänet heti perääsi…
(Saattaa Isäntäpaimenta ovelle vasemmalla.)
Isäntäpaimen: Hyvästi, hyvästi.
(Poistuu vasemmalle.)