Rózsa: En minä sitä hänelle syöttänyt, vaan juotin viinissä, jonka mustalaisakka oli ensin sekoittanut.
Kyläntuomari: Mustalaisakka joutuu teostaan ankaraan edesvastuuseen. (Kirjoittaa.) Niin! Sinä olet tehnyt raskaan rikoksen, tyttö, josta on mitä vakavimmat seuraukset. Mitä sinulla on sanottavana puolustukseksesi?
Rózsa: Ei muuta kuin, että rakastin niin paljon Sándoria, ja tahdoin, että hänkin rakastaisi minua.
Kyläntuomari: Ja senkö tähden annoit hänelle myrkkyä?
Rózsa: Minä en tietänyt, että se oli myrkkyä.
Kyläntuomari: No, kuinka sitten?
Rózsa: Mustalaisakka sanoi sen olevan vaaratonta ainetta, joka viiniin liuotettuna tekee miehen mielen taipuisammaksi.
Kyläntuomari: Hm! (Kirjoittaa.) Selville on nyt siis käynyt, että sinä, antamalla hevospaimen Sándor Decsille kuolettavaa myrkkyä, olet, joskin ehkä tietämättäsi, saattanut hänen henkensä ja elämänsä alttiiksi. Tämän nojalla ja viitaten vastaaviin lain pykäliin, minä kiellän sinua, tyttö, astumasta tämän talon seinien ulkopuolelle, kunnes asiassa toisin määrätään.
Rózsa: Hyvä on. Minä tottelen lakia.
Kyläntuomari: Mitä poikaan tulee, niin hänet otan kuulusteltavakseni heti, kun hän on sen verran toipunut, että kykenee jaloillaan olemaan. Muut asianomaiset, paitsi mustalaisvaimo Marfa, joka heti tavattaessa vangitaan, tulevat manatuiksi oikeuden eteen todistajina kuulusteltaviksi… myöskin te, isäntä… päivänä, joka vast'edes tarkemmin määrätään. (Nousee.)