(Samassa ovi oikealla — joka on ollut puoleksi avoinna — avautuu ja Sándor ilmestyy kalpeana, horjuvana, takittomana kynnykselle.)
Rózsa: Sándor!…
Krouvari: (Yhtaikaa.) Poika!
Sándor: Minä olen jo jaloillani, herra kyläntuomari, ja vaadin, että minua kuulustellaan heti.
Rózsa: Sándor, sinä olet vielä sairas, sinä et saa rasittaa itseäsi, kuume kiihtyy.
Krouvari: (Yhtaikaa.) Poika, poika, ole varovainen!
Rózsa: Palaa takaisin vuoteeseen… tee se minun tähteni, Sándor.
Sándor: (Tulee esille.) Sinun tähtesi… sinun tähtesi… minä tahdon, että minua kuulustellaan heti.
Kyläntuomari: Kuulusteluasi en puolestani välttämättä vaadi tapahtuvaksi tällä hetkellä, olethan vielä sairas ja huonossa kunnossa…
Sándor: Mutta minä vaadin, minulla on oikeus se tehdä, sillä minun henkeni tässä on kysymyksessä.