Sándor: Sándor olen, siksi olen lapsena ristitty.
Kyläntuomari: Etkö käynyt täällä tänä aamuna ja juonut tytön tarjoamaa viiniä?
Sándor: En, niinkuin sanoin, sitten viime Demetriuksen en ole hänen viiniänsä maistanut.
Rózsa: Sándor! Sinä valehtelet!… Ja minunko tähteni?
Kyläntuomari: Älä koeta turhaan viedä oikeutta harhaan. Tyttö on jo kertonut koko asian.
Sándor: Silloin on tyttö valehdellut.
Kyläntuomari: Mistä syystä hän ottaisi niskoilleen rikoksen, josta seuraa ankara rangaistus?
Sándor: Mistäkö syystä! Se on sellainen tyttö, että kun se tulee sille päälle, niin se ei kuule eikä näe, vaan puhuu vallan omiaan. Siitä tyttö on vain pahoillaan minuun, että silmämme eivät oikein iske yhteen. Sentähden hän nyt tässä syyttelee itseään, jotta minä häntä säälien tunnustaisin kenen toisen neitosen luona olen käynyt sieluani turmelemassa ja sydäntäni lääkitsemässä, joka tyttö sitten antoi minun juoda tuota huumaavaa juomaa. Mutta sen sanon, jos tahdon… mutta ellen tahdo, niin voin olla sanomattakin… se häntä harmittaa, etten ole ollut hänen luonansa, etten ole kulkenut edes tännepäinkään.
Rózsa: Sándor! Se ei ole totta! Tässä pääni, hakattakoon se poikki. Mutta älä sano, ettet ole luonani käynyt, sillä se on kuolematakin katkerampaa kuulla.
Kyläntuomari: Lemmenriitanne saatte ratkaista keskenänne. Oikeus tahtoo selvyyden vain myrkytysrikoksesta, suorat vastaukset kaikkiin kysymyksiin.