Rózsa: (Kasvot leimuavina.) Vastaa… anna suora vastaus!
Sándor: No, kun niin tiukasti vaaditaan, niin olkoon menneeksi. Voinhan tuon sanoa. Pustalla tapasin kuljeksivan mustalaisjoukon. Ihmeen kaunis, hehkuvasilmäinen tyttö seisoi teltan edustalla, puhutteli minua ja kutsui sisällekin. Siellä paistettiin par'aikaa porsasta. Jäin sinne hetkeksi hauskaa pitämään. Join heidän viiniään. Tunsin heti, että siinä oli jonkinlainen katkera ja outo maku. Mutta mustalaistytön suukot olivat niin suloiset, että muu kaikki unohtui.
Rózsa: Valhe! Valhe! Valhe! Tuon jutun olet omasta päästäsi keksinyt.
Kyläntuomari: Pyydän huomauttaa, että oikeus ei siedä kujeilua.
Sándor: Kunnioitettava herra tuomari, minä en kujeile. Elävän Jumalan kautta vannon, että kaikki mitä olen puhunut, on totta.
(Kohottaa kätensä.)
Rózsa: Ei, ei! Älä vanno! Älä saata sieluasi kadotukseen!
Kyläntuomari: Hitto vieköön! Taidattepa olla päästänne sekaisin kumpikin. (Sándorille.) Minä merkitsen pöytäkirjaan tunnustuksesi mustalaistytöstä, jota siis tullaan syyttämään myrkytysrikoksesta. (Santarmille) Sinun toimeksesi jääköön tytön etsiminen ja kiinnipaneminen. (Rózsalle.) Esiintulleiden seikkojen nojalla oikeus peruuttaa sinun kotiarestisi, tyttö. Olet vapaa. Tutkinto on loppunut. Kun teitä tarvitaan, niin annetaan tieto. (Nousee ja kerää tavaransa.) Hyvästi.
Krouvari ja Sándor: Hyvästi, herra kyläntuomari.
Kyläntuomari: (Santarmille.) Tule!