Suutarimestari: Akkojen juoruja! Tyttö ei ole karannut, vaan otettiin hänet heti kiinni, pantiin rautoihin ja vietiin santarmien keskellä linnaan. Minun poikani näki omin silmin, kun häntä kuljetettiin kaupungin vankilaan.
Csikmákin emäntä: Sitä nyt ei usko kukaan! Teidän poikanne on nähnyt unta, siinä kaikki!
Räätälimestari: He-henkeäni a-ahdistaa! Hyvät na-naapurit, minusta tä-täällä haiskahtaa i-ihmis-ru-ruumiille!… Ettekö tekin tu-tunne?
(Haistelee.)
Csikmákin emäntä: Mitenkä täällä ruumiille haisisi, kun raato jo maanpovessa makaa. Kanttori oli haudalla veisaamassa ja esipappi piti peijaispuheen.
Räätälimestari: Ta-taivas varjelkoon! Kuka olisi uskonut se-sellaista niin ko-koreasta tytöstä!
Csikmákin emäntä: Koreat tytöt ne ovatkin niitä kaikkein pahimpia veitikoita ja myrkynsekoittajia.
Räätälimestari: Hy-hyvä isä! Mi-mitä lie po-poloiselle antanut suuhun?
Csikmákin emäntä: Ketunleivällä oli, rietas, höystänyt lampaanpaistin. Rykmentin välskäri oli löytänyt kuolleen sisälmyksistä ketunleipiä. Ne on pantu väkiviinaan. Lakiin ne viedään todisteiksi.
Pundorin emäntä: Älkää te, emäntä, höpiskö, kun ette kuitenkaan mitään tiedä. Mutta minä tiedän asian oikean laidan. Tyttö on jo saanut tuomionsa. Kuolemantuomion.