(Näyttämö: sama kuin ensimäisessä näytöksessä. Edellisestä on kulunut toista viikkoa. Iltapäivä. Väliverhon auettua on näyttämö hetkisen tyhjänä; sitten ilmestyy):
Csikmákin emäntä: (varovasti perälle, vasemmalta; hän kurkistaa peloissaan pihalle ja sanoo sitten pidättyvällä äänellä vasemmalle.) Tulkaa vaan perässä, naapurit.
(Räätälimestari, Suutarimestari, Pundorin emäntä tulevat
varovasti vasemmalta, perältä.)
Räätälimestari: Tokko sentään astumme pi-pitemmälle. Näemmehän tästäkin ta-talon ja koko pi-pihän. Minä en ole la-lainkaan utelias.
Csikmákin emäntä: Mutta minä olen. Jos räätäliä pelottaa, niin kääntyköön ympäri. Minä ainakin käyn sisälle.
(Astuu pari askelta pihalle.)
Räätälimestari: (Pelosta vavisten.) Ei minua ensinkään pe-pe-peloita. Mutta sen sa-sanon, että ei ole hyvä näin si-siunaamattomana lähestyä mu-murhataloa… menee vielä si-sielunrauha ikia-a-ajoiksi.
Pundorin emäntä: Siunatkaa sitten itsenne, sillä siitä pääsette.
Suutarimestari: Talo on autio… ei näy ristinsielua.
Csikmákin emäntä: Siinä nyt näitte, kun ette vähemmällä uskoneet. Minähän sanoin, että tyttö on karannut tiehensä kultansa Ferenc Laczan kanssa, jonka neuvosta hän oli hevospaimenen myrkyttänyt, ja yhdessä he nyt par'aikaa muodostavat rosvojoukkoa. Ja missäpä itse krouvarikaan muualla olisi kuin heidän parissaan. Siksi on talo nyt autio.