Räätälimestari: Minä ta-taasen olen ku-kuullut, että paimen, he-hevospaimen nimittäin, tuli ensin hu-hulluksi, my-myrkyn voima näet me-meni ko-kovasti pä-päähän. Mutta että hän si-sitten ku-kuitenkin antoi henkensä Bu-Budassa ja pääsi py-pyhäin pa-pariin. Minun vaimoni ku-kuuli sen itseltä te-tekokukkien laittajalta, joka oli va-vainajan arkulle ku-kukkiakin valmistanut.
Sándor: (Astuu ulos krouvista.)
Suutarimestari: Pyhä neitsyt Maria! Hevospaimen… ja ilmielävänä edessämme!
Pundorin emäntä ja Csikmákin emäntä: (Huudahtavat kauhusta, tekevät ristinmerkin ja peittävät kasvonsa käsillään.) Ah!
Räätälimestari: Herra armahda meitä!
Csikmákin emäntä: Henki, henki!
Pundorin emäntä: Murhatun haamu! Armoa, armoa!… Manatkaa, räätäli, manatkaa!
Räätälimestari: (Lankeaa polvilleen.) Py-Pyhän isän ni-nimessä, joka on ta-taivaassa, minä ma-manaan sinua, he-henki pa-palaamaan takaisin ta-taivaalliseen rauhaasi py-pyhäin pa-pariin. (Tekee ristinmerkin.)
Sándor: Mitä peliä tämä on? Keitä te olette?
Räätälimestari: Olemme vain kö-köyhiä, va-vaivaisia ihmisiä, jotka a-armossa vaellamme ja a-aherramme täällä ma-matoisen maan kamaralla ja ko-koemme pa-parhaamme mukaan e-elää ankarassa He-Herran pe-pelvossa ja nu-nuhteessa.