Pelikán: Entä sitten! Kerranko mies pätkässä. Istu tänne seuraamme, poika, kallista pikaria ja ole iloinen… Terve! Terve, hyvät herrat! Se ryyppää kenellä on. (Juo) Lisää viiniä!
Rózsa: (Menee taloon.)
Sándor: (Vetäytyy perälle.)
Kádár: No niin, herra Pelikán, asia on nyt siis sitä myöten selvä. Te maksatte minulle 800 florinia käteisellä ja hevoset ovat teidän.
Pelikán: Aivan oikein, teidänhän täytyy saada rahanne. (Vetää taskustaan suuren lompakon.) Ja te saatte ne. Minä maksan heti, niinkuin tapani on. Kas tässä on vekseli. Te asetatte sen ja minä hyväksyn. Eikö niin?
Kádár: Aivan niin.
Pelikán: Kuljetan aina mukanani vekseleitä varovaisuuden vuoksi; niitä ei kukaan viitsi minulta rosvota, sillä varas joutuisi pahaan pulaan. Minun vekselini ovat puhdasta rahaa. Niillä minä maksan… Me tarvitsemme mustetta.
Rózsa: (On tuonut viiniä.) Hyvä. (Menee taloon.)
(Lähestyvä ukkonen jyrähtää.)
1:nen Hevoskauppias: Ohoh, taitaa tulla paha sää.