Rózsa: Annan arvoa hyvälle sydämellenne, mutta rahaa en ota.
Pelikán: Kas sitä vaan! No, niinkuin tahdot. Oma vahinkosi. (Ottaa rahat ja panee taskuunsa.) Ja nyt me lähdemme katsomaan minun hevosiani, minun hyviä hevosiani… niin hyviä, ettei sellaisia toisia ylimalkaan ole olemassakaan!… Eikö se ollut niin, veli Kádár?
Kádár: Aivan niin, aivan niin, herra Pelikán.
Pelikán: No niin, hyvästi vaan, tyttö, ja hyvästi, paimen. Jos liikut meidän puolella, niin käy talossa.
Sándor: Kiitän, herra… samoin paperista.
Pelikán: Ei mitään kiittämistä, pidä hyvänäsi vaan minkä sait. Olen iloinen, kun pääsin tuosta pikku paperista. Voit karhuta rahat aikanaan asianomaiselta. Terveeksi!
Hevoskauppiaat: Hyvästi!
Rózsa ja Sándor: Hyvästi!
(Kádár, Hevoskauppiaat ja Pelikán poistuvat perälle, laulaen laulua n:o 10.)
Kärripoika: (Tulee vasemmalta.) No, nyt on karjapaimenen laukki kiinni. Kytkin sen katoksen alle. Tottapahan käy mies omansa korjaamassa.