Ferenc: Ja minkätähden sinä menisit maksamaan minun puolestani?
Sándor: Sentähden, että se on minun velkani!
Rózsa: (Tulee talosta. Pelästyy.) Hyvä Jumala! Ferenc!
Sándor: Rózsa, minä pyydän, ole hyvä ja pane tämä vekseli talteen. Kun tilanomistaja Pelikán ensi kerran poikkeaa tänne kosiomatkalle, niin anna se hänelle ja sano, että me molemmat, karjapaimen Ferenc Lacza ja hevospaimen Sándor Decsi sen hänelle lähetämme. Sano hänelle puolestamme suuret kiitokset. Toinen meistä on aikanansa maksava. Kumpi maksaa, se saadaan nähdä.
(Ukkonen jyrähtää.)
Rózsa: (Ottaa vekselin ja panee vyötaskuunsa.) Mutta, hyvät ystävät, ettekö tule sisälle? Puhkeaa rajusää ja kastutte pahanpäiväisesti.
Sándor: Meillä on täällä asioita suoritettavana. Mutta mene sinä vaan katon alle.
Rózsa: (Itsekseen.) Kummallisia nuo miehet!
Sándor: Kas niin, mene nyt.
Rózsa: Hyvä Jumala sentään!