"Hän lisäsi", — jatkoi germaani,"— ja siinä hän valehteli puhtaasti! — että minä muka olin kiittänyt Byzantionin asukkaita onnellisiksi, kun he voivat elää niin rikkaasti, ylellisesti."
"Mihin hän tuolla pyrkii?" päivitteli Vigilius yhä huolestuneempana.
"Silloin virkkoi Khrysaphios: 'Sinäkin voit, oi Ediko, saada sellaisen talon kuin tämä, kultatiilikattoisen, ja kullassa uida, jos vain tahdot'."
"Milloin hän lakkaakaan kertomasta, mitä todella tapahtui? Milloin hän alkaa peittää? Miten hullunrohkea yritys!" valitti Vigilius hiljaa itsekseen.
"Ällistyin. 'Sinun tarvitsee vain', jatkoi Khrysaphios, 'hylätä hunnien maa ja tulla meidän luoksemme'."
"Nyt saatan hengähtää — ensimmäinen salaus!" ajatteli Vigilius.
"Ihmettelyltä en saanut sanaakaan suustani. Silloin" — ja nyt kääntyi Ediko äkkiä Vigiliukseen päin ja oikealla etusormellaan häntä osoittaen huusi vihastuneena: — "silloin sekaantui tuo Vigilius keskusteluun."
"Hän on järjiltään!" pääsi Vigiliukselta, jonka kauhistus oli ylimmillään; jo edellisiä lauseita hän oli kuunnellut silmät suurina ja suu auki, nyt hänelle kihosi tuskanhiki otsaan: hän pyörähti kaksi kertaa ympäri, käänsi sitten Edikolle selkänsä, peitti viitalla kasvonsa ja yritti kiireen vilkkaa pujahtaa ovesta ulos.
Mutta rautaisina laskeutuivat neljän hunnin kädet hänen hartioilleen, hänen käsivarsilleen; miehet olivat huomiota herättämättä siirtyneet aivan hänen viereensä, muista lähettiläistä eroten, ja käännyttivät nyt hänet vastustamattomalla voimalla takaisin. Ja he pitelivät häntä estäen kaatumasta, sillä hänen polvensa lyyhistyivät, ja kuolemantuskasta tutisten hänen täytyi pysyä paikoillaan! Täytyi sana sanalta ja peloittavan Attilan kasvojen edessä kuunnella, miten Ediko kertoi kertomuksensa loppuun asti, nyt taas aivan maltillisena, viileänä, vasta loppupuolella taas vihastukseen puhjeten. "Pääsetkö helposti", kysyi Vigilius minulta, "itsensä Attilan luo, hänen telttaansa, metsällä ja matkoilla, hänen makuuhuoneeseensa leirissä?"
"Minä vastasin, että milloin käskynhaltijavirkani, ei minua pidätä Paioniassa Saven varrella tahi herrani erikoinen minulle antama tehtävä lähetä minua sodassa tai rauhassa päällikkönä tai lähettiläänä matkoille, olen aina hallitsijan luona ja vuorotellen toisten hänen ylhäisten miestensä kanssa saan kunnian pitää hänen teltassaan tai hänen makuuhuoneessaan hänen vuoteensa ääressä aseellista vartiota varjellakseni hänen uinailuansa ja ojentaakseni hänelle ilta- ja aamujuomana kirkasta vettä kulhollisen.