"Puhu vain avoimesti", käski valtias, "aivan avoimesti näiden byzantilaisten kuullen. Sano kaikki. Kaikista peitetyimmätkin. Hehän ovat meidän ystäviämme. Ystävältään ei hunni salaa mitään."
Ediko astui esiin, kumarsi syvään ja aloitti sangen levollisena ja tyynenä: "Byzantionissa, tuossa verrattomassa, näin, kuulin, koin uskomattomia. Totta puhui se goottilaiskuningas, joka oleskeltuaan siellä pari päivää huudahti: 'Siinä kaupungissa on paljon kaikenlaisia mahdollisia ja mahdottomia asioita'."
Tyytyväisinä katsahtivat lähettiläät toisiinsa.
"Vaikutuksen se on, tuo roomalainen ihanuus, tehnyt tähän barbaariin", sanoi Priscus hiljaa; ja Maximinus nyykäytti päätään.
Mutta Attila kysyi pitkäveteisesti: "Mahdottomiakin?"
"Päätä itse, oi herra, onko se, mitä koin, mahdollista vai mahdotonta kaiken sen mukaan arvosteltuna, mitä lähettiläät koskaan ovat kokeneet. Mahdottomaksi sinä sitä olet sanova. — Sitten panen todistukset jalkaisi juureen."
Jännitetyin mielin kuuntelivat nyt kaikki läsnäolijat germaania, joka latinaksi haastoi edelleen:
"Vigilius nouti minut siitä talosta, sataman luota, joka oli osoitettu asunnokseni. Hän vei minut Khrysaphioksen, byzantilaisen valtakunnan mahtavimman miehen luo. Tie kulki palatsien upean rivin ohitse, jotka muodostavat sinään pienen kaupungin ja joissa ovat keisarin hovikunnan ja hänen ensimmäisten arvohenkilöidensä virkahuoneet ja asunnot. Ääneen ihmettelin näiden keisarillisten rakennusten loistoa, eikä totisesti mitään pahaa mieleeni tullut. Seuralaiseni oudosti pälyvät silmät — katsokaahan, miten hän nytkin pälyilee, tällä kertaa vain hänessä samalla näkyy pelästystäkin — pisti silmääni enkä osannut sitä selittää. Mutta tuskin olin päässyt seisomaan tuon kaikkivaltiaan kuohilaan eteen, kun Vigilius minut keskeytti ja — niinkuin minusta tuntui, sangen taitamattomasti — rupesi hänelle ilkimielisesti liioitellen kuvailemaan, miten minä ihmettelin keisaruuden loistoa."
Vigilius seurasi henkeään pidätellen jokaista Edikon sanaa.
"Mieletön", sähisi hän. "Mikä hänet nyt muuttaa tuollaiseksi? Mutta ehkä on viekkainta esiintyä tässä minun vihollisenani, vastustajani."