"Attilan lahjat teille", lausui Ediko ihmetteleville roomalaisille, ja eräiden vaunujen oven avaten hän osoitti korkeaa turkiskasaa: "Katsokaa, kaikkein kallisarvoisimpia nahkoja, joita ruhtinaistamme vain ylhäisimmät käyttävät. Mutta odottakaahan! Toinenkin lahja on teille aiottu. Minä sain toimekseni pitää siitä huolta. Ja minun tulee saattaa teidät turvallisesti rajalle."
"Missä on Vigilius?"
"Lähetetty jo edeltäpäin!" vastasi luo tullen Khelkhal, jonka oli myös määrä seurata, vaikka vain kappaleen matkaa, kunniasaattueena poislähteviä. "Herra arveli, ettei teistä olisi mieluista matkustaa yhdessä kahleisiin kytketyn petturin kanssa."
"Hänhän on ihan arvaamaton", virkkoi Maximinus hiljaa Priscukselle, "elävä ristiriitaisuus, tämä barbaari. Kullanhimoinen — pahempi kuin mikään byzantilainen veronkiskuri! — toisinaan luulee koko hänen valtiotaitonsa ja maailmanmahtiinsa tähtäävän yksistään siihen, että saa kahmaistuksi kultaa niin paljon kuin suinkin ja mistä vain —"
"Kulta on valtaa, Patricius", vastasi reetori, "ei vain Byzantionissa. Myös nämä epälukuisat skyyttien laumat hän palkkaa, lahjoo, ostaa vain kullalla ja sillä, mitä hän kullalla hankkii —"
"Milloin ei ota!" mutisi Primutus.
"Mutta sitten taas hän hämmästyttää", jatkoi senaattori, "äkillisellä anteliaisuudella, jolla ei voi olla itsekkäitä tarkoituksia. Niin minun suhteeni. Että hän voisi minut lahjoa, vieroittaa minut velvollisuudestani, sitä hän nyt ei toki kuvitelle — enkähän minä voi häntä rahtuakaan hyödyttää, hän tietää, ettei minulla ole keisariin mitään vaikutusvaltaa —"
"Niin, sillä hän tietää sinut rehelliseksi."
"Ja kuitenkin! Kun minä tarjouduin ostamaan vapaaksi erään ystäväni, prefekti Syllan, lesken, joka lapsineen joutui Ratiarian kaupungin valloituksessa vangiksi — 500 kultarahaa tarjosin —, niin hän katsoi minuun totisesti ja virkkoi: 'Minä annan sinulle ne vangit — lunnaitta.' Mitä varten hän teki sen, tuo kullanahne?"
"Sinä olet, vanhus, miellyttänyt häntä", vastasi Ediko, joka oli kuullut viimeiset sanat. "Eikä hän tahtonut olla suurmielisyydessä sinua huonompi. Hänellä on vikansa, mutta pieni ja pikkumainen hän ei ole. Ja vioissaankin hän on suuri!" —