"Minä tein hänelle väärin! Uskollinen mies!" huudahti Daghar.
"Uskollinen kuin alemanni", virkkoi kuningas katsoen pitkään hänen jälkeensä.
Kolmas luku.
Varhain seuraavana aamuna ilmoitti Khelkhal tehneensä ja varustaneensa kaikki, mitä hänelle — julkisesti tai salaa — oli käsketty.
Attila nyökäytti päätään; sitten hän kysyi ilme synkkänä: "Missä Ellak pysytteleiksen? Miksei hän ilmoittaudu herralleen? Vai oleileeko hän yhä toisen morsiamen kintereillä?"
"Ei, herra! Poikasi ei ole lainkaan vielä ratsastanut leiriin. Portin edustalla hän tapasi Dzengisitzin. Tämä ilmoitti hänelle sinun käskysi, että molempain veljien on yhdessä otettava Theissin kahlaamolla vastaan Bolibutin, sen kukistetun sklabeniruhtinaan, panttivangit ja tuotava tänne. Heti hän totteli — 'ilmeisesti sangen vastenmielisesti', arveli ruugilaiskuningas, joka minulle asian kertoi."
"Niin, niin", lausui isä. "Häntä halutti kai vielä kerran puhua minulle noiden kolmen puolesta. Eivätkä he rakasta toisiaan, ne veljekset. Juuri senvuoksi minä pakotan heidät olemaan noin usein yhdessä. Heidän täytyy oppia sietämään toisiaan ja sopimaan keskenään. — Mene nyt! — Kolmas tunti on koht'sillään. — Mene; minä seuraan, yksin."
"Herra, et ilmaissut, tahdotko tulla minun talooni aamiaiselle mukaan?"
"En. Pidä suusi ja mene. Sinä noudat itse vieraasi heidän asunnostaan ja viet heidät taloosi leirin suurta pääkatua. Pian! — Käyn maltittomaksi."
* * * * *